Glada Vappen

Tänään se on. Vappu. Ilmapalloineen ja serpenttiineineen. Simoineen ja tippaleipineen. Kuohuviineineen ja ystävineen. Paitsi ettei mulla ole kuin kahta jälkimmäistä. Eikä niistäkään kumpaakaan ihan vielä. Ja pirun isoja ilmapalloja, joita ei voi puhaltaa normaali-ihmisen keuhkoilla. Pitäisi olla pumppu, mutta se on tainnut muuton yhteydessä mennä hukkaan. Niinkuin kaikki muukin vappusälä. Mutta pääasia taitaakin olla ystävät ja hyvä mieli. Niillä pääsee pitkälle.

OIKEIN IHANAA VAPPUA MURUSET! :)

Paitsi ettei oikeastaan ole vielä sitä rellestykseen vaadittavaa olotilaakaan. Hmh, taitaa olla kaikki hiukan kateissa vielä tässä vaiheessa päivää. Onneksi en ole opiskelija, jonka olisi periaatteessa rymyttävä jo aamusta asti. Onneksi oli aikaa nukkua jonkin aikaa. Onneksi ehdin vielä hyvin suihkuun ja Alkoon ja kaikkialle, minne pitääkin. Onneksi ne tärkeät ihmiset ovat vielä töissä, eikä mulla ole kiirettä vielä yhtikäs minnekään.

Joku joskus blogissaan sitä mietti, että miten on mahdollista, että heti kun herää päviäunilta, tekee mieli makeaa? Ei mitään järkeä. Enhän mie mistään karkeista unta näe :D Näin unta vanhoista ystävistä, joiden kanssa en vain yksinkertaisesti enää viihtynyt. En enää silloin, kun koko vanha poppoo oli kasassa plus muutama vielä lisäksi. Unessa mietin, että näin arvelinkin tämän menevän. En enää ole yksi heistä, olen yksi jostain aivan muusta. Unta kaikki, mutta jotenkin niin todellisen tuntoista. Olen uusi ihminen, uuden elämän kanssa, uusien Ystävien seurassa. Kaveruus ei ole mennyttä, mutta kaikki on vain erilaista. Entinen tiivistäkin tiiviimpi kaveriporukka ei ole enää sitä. Ei ainakaan minulle. Kiitos uudet, rakkaat ihmiset. Tykkään teistä kovasti!

Viikonlopun aikana käytiin S:n kotikotona. Edelleenkään en osaa sanoa, pidetäänkö minusta. En ole varma, mitä minusta ajattelevat. Pyysivät jäämään hetkeksi heidän tytökseen, kun ei kerran ole töitä juuri nyt tiedossa. Ei kai se voi kovin pahaa tarkoittaa, vaikka olikin pilke silmäkulmassa sanottu? Ja kun nyt verrataan (vaikka ei koskaan saisikaan. Tiedän, tiedän.), niin kaikki tämä oli ehkä miljoona kertaa helpompaa, kuin K:n vanhempien kanssa koskaan. Osasin olla oma itseni. Olla rentoutuneena ihmisten seurassa. En tuntenut pahoja katseita. En mitään sellaista, mistä en olisi pitänyt. Kai S:n perhe on enemmän niinkuin meidän ihanaakin ihanempi kotiväki. (On ne niin ihania, en mie ole ollenkaan puolueellinen!)

Oman kodin hassu väki lähetti maailman parhaan Vapun-toivotuksen kuvaviestin muodossa. Mummo mukaanlukien olivat hassutelleet, ja saivat tämän tytön huulille iloisen hymyn. Miten mie noita rakastankaan!

Viikonloppu piti sisällään..

..yhden baarireissun. Kyllä, siellä sittenkin on elämää :D. Äärettömän ärsyttäviä ihmisiä ja kivoja kavereita edelleen. Uskomattoman hyviä ääniä karaokelaulajilla siellä, missä piipahdettiin. Hei, muissa paikoissa, joissa olen käynyt, on taso ollut AIVAN toista.

..kamalan raekuuron, järjettömän tuulen ja vaakatasossa lentävät lumihiutaleet. Ihan niinkuin kohta olisi jo toukokuu.

..mummon luona käynniin. Dementia on kamala asia, ja varmasti ainakin läheisten seurata. Kärsivällisesti jaksoin vastata samoihin kysymyksiin toistakymmentä kertaa, vaikka nolona myönnänkin - en voinut välillä olla hymyilemättä, vaan katselin tauluja ja annoin S:n hoitaa puhumisen.

..niistä kivoista kavereista poiketen yhden ihmisen, joka vain EI tehnyt minuun minkäänlaista vaikutusta. Grr. Pelkkä ajatuskin kiukuttaa. En tiedä, ylireagoinko. Mutta ei kai ole normaalia, että ihmistä kohdellaan kuin ilmaa? S esitteli meidät, eikä herra vaivaantunut edes auton etupenkiltä vilkaisemaan minuun päin näin tapahtuessa. S:n kanssa juteltiin, ja kun herralla tuli asiaa, niin eihän tuo siitä välittänyt. Puhui vain päälle, kuin ei mitään. Edelleen - ilmaa. En mie prkl oo mikään läpinäkyvä, hajuton ja mauton, yhdentekevä pikkutyttö. Puhuivat S:n kanssa jotain tupareista, jotka ehkä lähitulevaisuudessa odottavat. Ja että olenko mie sitten menossa sinne, kun sellainen ilta joskus koittaa? Better think twice.

..yhden aikamoisen vitutuksen, joka kuitenkin piti hillitä kun kerran ollaan ihmisten ilmoilla. Kotiopetukset ovat menneet onneksi oikeaan paikkaan, ja osaan tarvittaessa näytellä, että kaikki on hyvin. Vaikka kiukku kaivaakin reikää sydämeen, niin kahdenkeskeisten hetkien ulkopuolella sitä ei näytetä. Nyt kuitenkin kaikki on oikein hyvin. Kyllä me ollaan vielä olemassa, ei katoamassa minnekään. Toivottavasti virheistä voi oppia.

..ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä lainkaan!, varmuuden siitä, etten ole joutunut K:n kanssa samaan veneeseen. Oh, happy day!


Edit. hieman myöhemmin.
Kai tosiaan olin vielä niin unenpöpperössä tätä kirjoittaessani, että olisi pitänyt vielä lepuuttaa silmiä hetki. En tiedä, ehtikö kukaan sitä huomatakaan, mutta nyt pääsiäisen toivotukset ovat poistuneet ja muuttuneet iloiseksi Vapuksi :D