Oi, miten kivaa. Monta tuntia hurahti taas pitkästä aikaa naapurin ystävän kanssa. Hassua, miten kouluajalta voi tosiaan löytää ihmisen, kenestä oikeasti tulee Ystävä. Thanks hon, oli mukavaa.
Olisin löytänyt niin paljon ostettavaa. Mutta kun palkka tulee vasta kuun alussa, niin ei auta kuin odottaa. Aivan hirmuisen suloiset kengät kesän arkisiin hetkiin. Kesämekkoja, joita en tosin nyt uskaltanut kokeillakaan. Palkkapäivänä sitten. Frendien dvd-boksikin pitäisi saada taas kokoelmaa täydentämään. Biletoppi, jonka ystävä tosin oli jo aiemmin ostanut. Huomenna testipäivä, ja päätös omasta ostoksesta. Niin paljon ostettavaa, toivottavasti palkkaa tulee edes jonkin verran. Suhteessa kaikkiin niihin tehtyihin iltoihin ja sunnuntaihin, uskallan toivoa. Ja sillä työputkella on ansaittukin jotain luksuskivaa, onhan?
Mukaan lähti pari pannan tapaista juttua hiuksia koristamaan. (Kyllä, hiukset ON liian lyhyet. Kiinnipitoa luvassa vielä jonkin aikaa eteenpäin. Kunnes joku opettaa, miten tällaisia hiuksia voisi pitää sievästi. Tai kunnes opin hyväksymään sen, että kolme senttiä olikin jotain aivan muuta. Tai sitten, mikä luultavinta, parin kuukauden päästä olen taas suht kivassa pituudessa, ja silloin jätän taas pampulat laatikon pohjalle.) Lisäksi meni rahaa Amarillon ruuan ja siiderin verran. Kyllä, ne käytiin nyt maksamassa. Ystävä ei välttämättä olisi mennyt. Ja myönnettäköön, itseäkin ajatus kovasti houkutti. Mutta viimeistään Keksin kommentti tarjoilijatytön ahdingosta sai minut varmistuneeksi, että on toimittava kuin kunnon kansalaisten ainakin. Sillä olikin seinällä meidän kuitti odottamassa, ja kiitosta tuli, kun käytiin näin jälkikäteen korjaamassa erheemme. Girl Scouts indeed.
Kaksi viinipulloa ja vähän juustoa odottamaan huomista. Hei me mennään!
Olisin löytänyt niin paljon ostettavaa. Mutta kun palkka tulee vasta kuun alussa, niin ei auta kuin odottaa. Aivan hirmuisen suloiset kengät kesän arkisiin hetkiin. Kesämekkoja, joita en tosin nyt uskaltanut kokeillakaan. Palkkapäivänä sitten. Frendien dvd-boksikin pitäisi saada taas kokoelmaa täydentämään. Biletoppi, jonka ystävä tosin oli jo aiemmin ostanut. Huomenna testipäivä, ja päätös omasta ostoksesta. Niin paljon ostettavaa, toivottavasti palkkaa tulee edes jonkin verran. Suhteessa kaikkiin niihin tehtyihin iltoihin ja sunnuntaihin, uskallan toivoa. Ja sillä työputkella on ansaittukin jotain luksuskivaa, onhan?
Mukaan lähti pari pannan tapaista juttua hiuksia koristamaan. (Kyllä, hiukset ON liian lyhyet. Kiinnipitoa luvassa vielä jonkin aikaa eteenpäin. Kunnes joku opettaa, miten tällaisia hiuksia voisi pitää sievästi. Tai kunnes opin hyväksymään sen, että kolme senttiä olikin jotain aivan muuta. Tai sitten, mikä luultavinta, parin kuukauden päästä olen taas suht kivassa pituudessa, ja silloin jätän taas pampulat laatikon pohjalle.) Lisäksi meni rahaa Amarillon ruuan ja siiderin verran. Kyllä, ne käytiin nyt maksamassa. Ystävä ei välttämättä olisi mennyt. Ja myönnettäköön, itseäkin ajatus kovasti houkutti. Mutta viimeistään Keksin kommentti tarjoilijatytön ahdingosta sai minut varmistuneeksi, että on toimittava kuin kunnon kansalaisten ainakin. Sillä olikin seinällä meidän kuitti odottamassa, ja kiitosta tuli, kun käytiin näin jälkikäteen korjaamassa erheemme. Girl Scouts indeed.
Kaksi viinipulloa ja vähän juustoa odottamaan huomista. Hei me mennään!
No comments:
Post a Comment