Voi hyvä Luoja sentään.. Mie en jaksa enää.

Huolettaa. Iso möykky rinnassa, joka ei mene pois. Pelottaa, ettei tämä lopu ennen kuin jotain oikeasti kamalaa tapahtuu.

Itkettää. Ja vaikka kyyneleet tulevat, ahdistus ei katoa.

Paha olo jatkuu, eikä katoa ennen kuin tämä kaikki jotenkin saadaan päätökseen.

Miksi mie en voi tehdä mitään?

Töissä menee hyvin. Oon ihan ihastunut jo murusiin, ja kaikki tuntuu toistaiseksi menevän kivasti. Ihanaa silitellä ja halia. Jutella ja hymyillä. Kaikki tuntuu mukavalle, toivottavasti vielä pitkän aikaa! Pikkujoululistakin kun oli listaa seinällä, niin en epäröinyt kahta kertaa laittaa nimeäni sinne. Kaiken kaikkiaan työpoppookin vaikutta. Toivotaan, että kaikki menee jatkossakin juuri niin kivasti, ja vielä kivemmin. Ja hei, oli kivaa kuulla, että haastattelussa asti meitä oli 15, and I was their pick. Yey, niin sitä saadaan iloa pienistäkin asioista. Kun toisella puolella on kaikkea muuta kuin kivaa..

Taas paskaa. Ei se taida loppua koskaan. Sydän huolesta sykkyrällä. Ei jaksaisi. Mutta silti ei muuta tahdokaan, kuin yrittää. Minkä itselleen voi. Kun haluaisi kaiken menevän hyvin, ja kun kaikki meneekin todellisuudessa aivan jotenkin muuten. Päin vittua.