Monday, July 30, 2007

Näin mie sen sanoisin


Puhemeemi, jonka Duussilta nappasin. Mieluusti lukisin teidänkin puhetavasta, nämä on mielenkiintoisia :) Muistan, kun joskus lukiossa piti tehdä murteesta jokin tutkimuksen tapainen. Oli hassunhauskaa huomata, miltä puhe meilläpäin kulki. Tuollaisia asioita kun harvoin tulee muuten ajateltua.

1. Siskoni punainen mekko mahtuu myös minulle.
Minun siskon punanen mekko mahtuu mulleki.

2. Tarvitsetko apua kirjoitustehtävässä, jonka maantiedonopettaja antoi?
Tarviksie apua kirjotustehtävässä, jonka se maantionopettaja anto?

3. Hyvä on, tehdään niin kuin sinä ehdotit.
Okei, tehhään niinko sie ehotit.

4. Isäni äiti kertoi hakevansa meidät noin kello 17.45.
Mummo aiko hakea meiät tuossa varttia vaille kuus.

5. Matkustinkin Helsinkiin linja-autolla, koska myöhästyin junasta.
Mie menin Helsinkiin linja-autolla ko myöhästyin junasta.

6. Oletko nähnyt missään isoveljeni matkapuhelinta?
Ooksie nähny missään minun isoveljen kännykkää?

7. Ostitko sen hameen, jonka näimme viime viikolla Hennes&Mauritzissa?
Ostiksie sen hammeen, joka me nähtiin viime viikolla Hennesillä?

Friday, July 27, 2007

Say hello to miss Bitter


Mie oon lahjakkaasti kiertänyt kaikki artikkelit, jotka kertovat rakkaasta Qstockista. Lehden välissä tuli kyseisestä tapahtumasta oikein oma lehtinen, jonka surutta heitin roskiin. En halunnut edes vilkaista sen suuntaan, jota en omaan elämääni saanut.

Oon töitä paiskiessani ohittanut kaikki ajatukset, joiden kuulen Kuusisaaren suunnasta kutsuvan. Kun on töitä, niin on töitä. Työkaveri on hehkuttanut useamman päivän viikonlopun rientojaan. Hieman on kiukuttanut, mutta olen kiltisti hymyillyt, toivonut kivoja ilmoja ja railakasta menoa. Suotakoon se hänelle - kertoi olleensa neljä edelliskesää kiinni töissä juuri tähän aikaan.

Hampaitani kiristellen olen tuntenut tämän päivän saapuvan. Jotenkin kuvitellut, ettei kaikki välttämättä menekään aivan niin kuin pahimmissa kuvitelmissani - istun yksin kotona ja itken, kun mie en päässyt ja kaikki muut menivät.

But here I am. Kiukkuisena ja katkerana. En tosin itke, siihen ei ole onneksi syytä :)

What is a girl to do?

Tyttö hakee vuokralle leffan, jonka on halunnut jo IKUISUUDEN nähdä. Little Miss Sunshine odottaa. Hyvän mielen leffa, I hope. Nappaa kainaloonsa purkillisen Phish Foodia (Täällä meillä päin tuntuu olevan aika kurja nuo B&J-valikoimat. Ei sillä, että ne ei maistuis, mutta kun jokin uusi makukin olis kiva.) ja pakkaa reppuun pari siideriä. Jos ei näistä synny kiva ilta kotona, niin mistä sitten?

Harmittaa, kiukuttaa, otsaa kurtistaa. Mutta kun ei ajattele asiaa (Miten voit olla ajattelematta, kun kuitenkin koko ajan tekisi mieli kuulla, miten siellä menee. Että miten kivaa siellä on. Että miten olisi kivaa, kun miekin olisin siellä.), niin kaikki menee kuitenkin hyvin.

Next year baby.

Psst.. Nyt jos koskaan olisi ne kommentit tervetulleita (Voiko vinkkiä enää suoremmin esittää ;)), tulkaa ja ilostuttakaa minun superitsenäistä ja kivaa iltaa :)!

Tuesday, July 24, 2007

Hjälp mig, någon :)?


Ongelma 1:

Luoja sentään, miten sitä on typerä. Että aloittaa oikeasti kaiken sen tuskallisen lopettamisenkin jälkeen uudelleen tuon typeristä typerimmän tavan, eikä ainakaan nyt edes jaksa miettiä lopettamista. Vähempään täytyy kuitenkin pyrkiä. I'm out of control.
Pesin parvekkeen perinpohjin, ja tulosta syntyi. Myönneetäköön - parvekkella tupakointi näkyy ikkunoista aina kattoon ja lattiaan saakka. Onneksi uudessa kodissa ei ole parveketta, tupsulla käynninkin luulisi vähentyvän huomattavasti.

Ongelma 2:
En jaksa pakata enempää. Enkä osaa edes. Kiire tulee, kun vapaapäivää en käytä niinkuin pitäisi. Sitte itken, kun pitää olla töissä ja aika loppuu ja blaablaa. Huolettaa kyllä jo nyt tuo laatikoiden määrä. Uudessa kodissa kaappitilaa on aika minimaalisesti. Täytyy heti ensi tilassa suunnata Ikeaan, ja hakea jotain sisustuslaatikkoa, jonne saa sulloa kaikki rakkaat tavarat, joista ei taas yhdestäkään osaa luopua. Sen verran sain tehtyä, että heitin osan kaseteistani roskiin. En ole niistä ainoatakaan kuunnellut vuosiin, mutta kun niissä on niin kovin paljon muistoja. Ihania biisejä. Jotka voisin kyllä fiksuna tyttönä hakea koneelleni, ja sieltä sitten tarpeen tullen muisteloida. I'm only happy when it rains, I'm only happy when it's complicated. Oi niitä aikoja :)

Ongelma 3:
Miten käy kaikkien rakkaiden valokuvieni, jos kone jossain vaiheessa sanoo sopimuksen irti? Merkit ovat nimittäin ilmassa, ei jaksa kaveri enää palvella niin luotettavasti, kuin pitäisi. Olen ne kaikkein kivoimmat kyllä teettänyt, mutta entä muut? Täytyisikö niistä ottaa jotain varmuuskopioita? Joku ihana voisi opastaa, jookos? Miten tällaiset asiat yleensä hoidetaan? Noita rakkaita kun ei tahdo menettää.

Ongelma 4:
Edessä on valokuvien uudelleenjärjestely. Here me out, even though you might think I'm the most stupid girl in the whole wide world. Kun on kuvat minun ja K:n ajoilta. Jotka jaettiin silloin K:n kanssa, eivätkö siis ole enää albumissaan missään järkeenkäyvässä järjestyksessä. Odottavat kasassa, että niille jotain tehtäisiin. Ei ole tarkoituksena, että niitä minnekään hävittäisin. Mutta ei myöskään, että tekisin niistä oman kansion, jonka sitten laittaisin hyllyyn muiden viereen. Jos S tekisi niin omille kuvilleen (Hypoteettisesti ajatellen, niitä kuvia kun ei ole olemassakaan, kun niitä ei koskaan ole otettu taikka laitettu talteen.), en pitäisi siitä ollenkaan. Enkä missään tapauksessa kuitenkaan toivoisi, että S omat kuvansa tuhoaisi. What would be the point in that? Pusuhali-kuvat saavat mennä mustaan laatikkoon, no problem there. Mutta entä ne kaikki muut? Kreikan kuvat, kaikki yhteiset reissut? What am I to do with them? En ole ennen ollut tällaisessa tilanteessa, enkä oikeasti osaa hoitaa tätä oikealla tavalla. Liekö pieni asia täällä suuressa maailmassa, mutta kaipaisin todella vinkkejä, neuvoja, ohjeistusta. Sitten voisin oman päätökseni tehdä teidän fiksujen ajatuksten pohjalta :)

Ongelmat eivät ole suuria. Ja hyvä niin. Kaikki on oikeastaan hyvin. Sitäpaitsi, mulla on soitin täynnä superkivaa musaa, joiden kanssa on kiva pian aloittaa se lenkkeily.. Aloitettava! Harmi kun uutta lelua ei saa viedä uimahalliin :)

Monday, July 23, 2007

Muuttohaaveita

Pitkä putki iltavuoroja takana. Kivaa on olla töissä, en mie sillä. Mutta kun on kuusi iltaa peräkkäin, joista jokainen kestää kymmeneen ja joku jopa kahteentoista, niin elämälle ei jää paljoa aikaa. Nuoret pyörivät unissakin, ja päivät täyttävät kokonaan. Enää reilu viikko jäljellä, ja sitten mulla on LOMA! Loma, työttömyys, whatever you wanna call it. Mutta lomana mie sen otan. Aion mennä mökille. Aion viimein uida. Syödä sen kesän ensimmäisen irtojäätelön. Ottaa aurinkoa (Kyllä, elokuussa tulee vielä helteet, niin mulle kerrottiin :)) Tehdä kaikki ne asiat, joita kesällä kuuluu tehdä, mutta joita en tälle kesälle ole tehnyt ainuttakaan. Johtuu suurilta osin työputkesta, mutta myös siitä, etteihän tämä kesä ole ollut kesäinen. Aika harvassa on ne kerrat, jolloin olisi saanut mekko päällä ilmasta nauttia.

Ja yksi muukin iso asia odottaa elokuussa.. Muutto. Ei, en mie päässytkään vielä sinne minun uuteen ja odotettuun kotiin. Hain avaimet välitystoimistosta, ja kaiken piti olla kunnossa. Menin, ja iloisena avasin oven. Vastassa oli sänky, kahvinkeittimet ja mikrot. Eieiei, ei sen näin pitänyt mennä! Kun asuntoa käytiin katsomassa, se oli tyhjillään. Ja nyt, kuin tyhjästä, sinne oli ilmaantunut asukki. Kiukutti, ihmetytti. Asia selviteltiin, ja kuinka ollakaan - edellinen vuokralainen oli antanut avaimensa kaverilleen, joka nyt asuttaisi kotia heinäkuun ajan. Muutopuuhiin oli vapaapäivät järjestetty, ja loppukuu on töitä pullollaan. Hätä siitä, miten ehtii. Vtutus siitä, kun näin piti taas käydä. Ja kyllähän mie tiedän, ei se mikään maailmanlopun tapahtuma ollut. Pieni vastoinkäyminen vain. Sellainen, jonka voi helposti ohittaa, ja järjestellä asiat uudelleen. Mutta kun tuntui, että minun elämään on osunut noita pieniä vastoinkäymisiä jo tämän vuoden verran..

Onneksi kaikki meni kivutta, ja sain kuin sainkin muuttopäivän vapaaksi. Kunhan nyt asunto on siihen mennessä tyhjillään. Ei sieltä ole mitään kuulunut. Mie yleensä jaksan aina ajatella positiivisesti, mutta nyt tuntuu siltä, ettei kaikki välttämättä olekaan ihan niin selvää. Taidan tehdä puhelun, jolla asian pitäisi selvitä.

En jaksais millään odottaa!


Mie sain uuden mp3-soittimen. Mulla ei ikinä ole tuollaista vielä ollutkaan. Oli aikakin :) Leikin hetken, ja sitten alan pakkauspuuhiin. Melkein kaikki on jo laitettu, noin niinkuin päällisin puolin ei kyllä näytä siltä. Wonder if I'll be ready in time.

Thursday, July 12, 2007

Hymyilevä tyttö

Parisuhteen osalta asiat ovat normalisoituneet. Viimeinkin. Päätin, että annan tälle vielä yhden mahdollisuuden. Sillä asia on niin, että enemmän kuin mitään muuta, tahdon saada suhteen toimimaan. Jag verkligen vill vara med honom. Sillä mie rakastan tuota poikaa. Ja kun kaikki on hyvin, kaikki todellakin on hyvin. Naurua ja hymyä riittää. Hyvää oloa ei tarvitse etsiä, se vain on. Läheisyys, rakkaus, välittäminen - kaikki tärkeät asiat ovat edelleen olemassa. Toivottavasti vielä pitkän aikaa.

Ja niinkuin odotettua, heinäkuun alku on jo näyttänyt todelliset kyntensä. Juuri tätä se tulee olemaan vielä viikkojen ajan. Iltavuoroja ennen herään pakkaamaan. Siivoukset ovat vielä edessä. Muuttaminen itsessään tulee olemaan aikaavievä prosessi. Mutta ei sen väliä. En malttaisi odottaa, että viimein pääsen uuteen kotiin. Ja palkan tultua Hapitsulle ostoksille. Ikeasta on haettava ainakin säilytyslaatikkoja. Sillä se on yksi asia, mitä en voi tästä paikasta viedä uuteen kotiini. Kaiken muun otan mukaani, ja hymyssä suin alan sisustamaan uutta yksiötäni juuri sellaiseksi, että viihdyn siellä pitkään :)

Wednesday, July 4, 2007

The spirit of today

"Aivan sama, mitä vaatii kunhan saadaan.
Ja toivottavasti saadaan, kun sinä oot
mulle tärkeintä, vaikka ei aina
siltä näyttäiskään."

Tuesday, July 3, 2007

Pää pieninä paloina

Voi hyvä Luoja sentään, mulla hajoaa pää! Onneksi on työt, jotka tuo ihan muuta ajattelemista. Vaikken tänään kyllä oikein jaksanut tsempata töissäkään, niin paljon energiaa vievät nämä päässä pyörivät ajatukset.

Miksi kaiken pitää olla näinä kuukausina niin helvetin vaikeaa?

Monday, July 2, 2007

Seve, seven, seven..


Seiskameemi, joka blogeissa kiertää.. Here I come :) Jokainen, joka lukee, saa mielellään tehdä oman seiskansa, näitä mie nimittäin tykkään lukea. On kivaa huomata, että "Hei, miekin oon tuollainen!" :)

1.) Olen viimeiseen asti ihmisistä hyvää ajatteleva. En tahdo kenellekään mitään pahaa - yleensä minua voi kohdella melkein millä tavalla tahansa, ja mie vain jaksan yrittää. En pidä tästä piirteestä itsessäni. Minun ylitse on ihan liian helppoa kävellä. Niinkuin ehkä voi näistä minun ja S:n suhdekiemuroistakin päätellä. Toinen ihminen, ketä aika monen mielestä ilmeisesti periaatteessa-pitäisi-vihata, on K. Mutta en mie tunne mitään vihaa sitä kohtaan. Tekisikö se sitten minun elämästä jotenkin helpompaa? Vem vet. Epäilen vahvasti. Mutta sitten jos mie Tosissaan olen saanut kokea jotain paskaa jonkun ihmisen taholta, niin tulee se stoppi tännekin. On yksi ihminen tässä maailmassa, kenen kanssa en ikimaailmassa enää tahdo vaihtaa edes yhtä sanaa taikka katsetta. Pelkkä ihmisen ajattelu saa minut.. noh, vihaamaan. I hope we'll never ever meet again.

2.) Rakastan pyöräilyä, rakastan ajaa hirmuisen kovaa. Olen onneni kukkuloilla, kun sain uuden pyörän! Tänään ensimmäistä kertaa pyöräilin töihin, reilut yhdeksän kilometriä suuntaansa, ja nautin joka hetkestä. Kesä on ihanaa aikaa tämänkin vuoksi. Vaikka myönnettäköön - ei ollut kovinkaan kivaa, kun kotiin päästyä oli silmät, hiiukset ja suu täynnä niitä pirun pikkuötököitä, joita parvissa liikkuu. Yh! Talvella kuitenkin pyöräily on kaikkea muuta kuin kivaa. Vain ja ainoastaan pakon edessä hyppään pyörän selkään liukastelemaan.

3.) Pelkään melko helposti. Pimeällä minua kauhistuttaa liikkua yksin. Kun ympärillä on tyhjää, suhtaudun epäilevästi jokaiseen vastaantulevaan miespuoliseen. En tiedä, pitäisikö niitä ihmisiä katsoa silmiin vaiko ei - kumpi vaikuttaisi normaalimmalta sen vastaantulijan silmissä? Välillä vainoharhaisuus valtaa minut ihan kokonaan, ja kotonakin pälyilen ympärilleni typeränä. Etenkin suihkussa ollessani tätä on havaittavissa. Samoin, kun menen ensimmäistä kertaa kotiin tulon jälkeen vessaan, on minun tarkistettava sauna ja suihkuverhon taus. Ettei siellä vain ketään olisi. Naurettavaa, mutta sillä hetkellä niin todellista.

4.) Olen mahdoton huolehtimaan. Jos en tiedä, missä joku rakas ihminen on, eikä tämä vastaa puhelimeen, hätäännyn helposti. Ettei vain mitään kamalaa olisi sattunut. Pelkään pahinta niin kauan, että asian oikea laita selviää. Taitaa olla äipältä perittyä..

5.) Katson aina ensimmäiseksi uuden ihmisen tavattuani, onko hänellä sormusta. Kyse ei ole mistään sellaisesta, että tarkistaisin suloisten poikien saatavillaoloa :), vaan teen tätä ihan jokaisen ihmisen kanssa. Nainen tai mies, vanha tai nuori. Multa on turha tulla kysymään, minkä väriset silmät jollain ihmisellä on (tiedän ainoastaan mulle Todella Läheisten Ihmisten silmien värin). Mutta jos tahdot tietää, onko jollain ihmisellä sormus vasemmassa nimettömässään, niin tiedät kenen puoleen kääntyä.

6.) Mulla on hyvä itsetunto. En ole mikään omaa napaa tuijottava, sillä tavalla itsekeskeinen tai mitään. Mutta vaikeuksien myötä olen oikeasti huomannut, että minua on todellakin siunattu sellaisella itsetunnolla, jonka kanssa on hyvä olla. Harvemmin oletan automaattisesti, että olen viallinen tai huono ihminen. En väitä, ettei minussa vikoja olisi. On kyllä! Mutta uskoisin, että terveellä tavalla tiedän, milloin vika on minussa ja milloin ei, enkä ota siinä mielessä turhaa paskaa niskaani.

7.) En seliväisi ilman nauhoittavia vermeitä. VHS on nyt vaihtunut tallentavaan digiboksiin, ja man, could this be any easier :D? Olen koukuttanut itseni helpon tallennuksen vuoksi uusiinkin sarjoihin (Näin kävi, kun K:n kanssa hankittiin tallentava boksi. Pelkällä vhs:llä en jaksanut nauhoittaa ollenkaan niin paljoa, vaan se kaikki jäi ihan minimiin. Nyt taas - tositeeveetä boksin täydeltä.), sellaisiin, joita ei varmasti muuten tulisi katsottua. On ihanaa, kun ei tarvitse olla television orja, mutta tällaisina yön tunteina katsottavaa löytyy laidasta laitaan. Tämä tyttö lähtee nyt Unelmien poikamiehen matkaan. Vi ses :)

Uusi päivä



The sun is breaking in your eyes
To start a new day.
This broken heart can still survive
With a touch of your grace.
Shadows fade into the light.
I am by your side,
Where love will find you.


En osaa tehdä päätöksiä. En tiedä, mitä tehdä. Tiedän vain, että kun kaikki on hyvin, kaikki todella on hyvin. Mie rakastan tuota poikaa.. Surullisen tilanteen kautta ajauduttiin keskusteluun, jonka aikana sain kuulla jotain kaunista. "Jos kaveri näkis sinut, niin se olis helvetin onnellinen." Mie oon kuulemma just sellainen tyttö, jonka kanssa kaveri tietäisi S:n olevan onnellinen. Juuri oikeanlainen tyttö..


Now that we're here,
Now that we've come this far,
Just hold on.
There is nothing to fear,
For I am right beside you.
For all my life,
I am yours.


Kyyneliä


Reach up to the sky.
When nothing seems to go right,
When nothing seems to go right for me.

-Daughtry: Gone-

On paha olla. En tiedä, pystynkö tähän. Juhannuksen jäljiltä rippeet saatiin kasattua, ja hetken olin onnellinen. Mutta eilen en kokenut mitään siitä. Tänään vielä vähemmän. Tunnen olevani arvoton ja yksinäinen. En ole varma, onko meitä enää kauaa olemassa. Tiedän, että olen ansainnut parempaa. Mutta en tiedä, voiko S sitä minulle antaa. En ikimaailmassa aio tyytyä tällaiseen suhteeseen. Tahdon olla onnellinen. Hymyillä ja tuntea sisälläkin sen jonkin, joka vie taivaisiin asti. Tahdon tuntea olevani rakastettu. Arvostettu. Maailman tärkein ihminen toiselle. Toisaalta taas - rakkaudesta kertovat sanat pulpahtivat suustani aiemmin. Tunnen vahvasti. Mutta riittääkö se? Kuka osaa kertoa, mikä on liikaa kenellekin? Kaipaan vakautta ja onnea elämääni. Olenko nyt sellaisessa tilanteessa, jossa voin nuo asiat saavuttaa? Tämä on ensimmäinen kerta, kun minua kohdellaan kuin ilmaa. Kuin olemassaoloani ei edes huomattaisi. Kuin olisin enää vain pakollinen paha. En ymmärrä, miten asiat yhdessä päivässä voivat kääntyä näin päälaelleen. Mie kun toivoisin vain parasta, olisin valmis tekemään kaikkeni. Mutta yksin en pysty mihinkään.

Shadows fill an empty heart
As love is fading,
From all the things that we are
But are not saying.
Can we see beyond the scars
And make t to the dawn?

Change the colors of the sky.
And open up to
The ways you made me feel alive,
The ways I loved you.

What about now?
What about today?
What if you're making me
all that I was meant to be?
What if our love never went away?
What if it's lost behind
words we could never find?
Baby, before it's too late,
what about now?

-Daughtry: What About Now-