Pitkä putki iltavuoroja takana. Kivaa on olla töissä, en mie sillä. Mutta kun on kuusi iltaa peräkkäin, joista jokainen kestää kymmeneen ja joku jopa kahteentoista, niin elämälle ei jää paljoa aikaa. Nuoret pyörivät unissakin, ja päivät täyttävät kokonaan. Enää reilu viikko jäljellä, ja sitten mulla on LOMA! Loma, työttömyys, whatever you wanna call it. Mutta lomana mie sen otan. Aion mennä mökille. Aion viimein uida. Syödä sen kesän ensimmäisen irtojäätelön. Ottaa aurinkoa (Kyllä, elokuussa tulee vielä helteet, niin mulle kerrottiin :)) Tehdä kaikki ne asiat, joita kesällä kuuluu tehdä, mutta joita en tälle kesälle ole tehnyt ainuttakaan. Johtuu suurilta osin työputkesta, mutta myös siitä, etteihän tämä kesä ole ollut kesäinen. Aika harvassa on ne kerrat, jolloin olisi saanut mekko päällä ilmasta nauttia.
Ja yksi muukin iso asia odottaa elokuussa.. Muutto. Ei, en mie päässytkään vielä sinne minun uuteen ja odotettuun kotiin. Hain avaimet välitystoimistosta, ja kaiken piti olla kunnossa. Menin, ja iloisena avasin oven. Vastassa oli sänky, kahvinkeittimet ja mikrot. Eieiei, ei sen näin pitänyt mennä! Kun asuntoa käytiin katsomassa, se oli tyhjillään. Ja nyt, kuin tyhjästä, sinne oli ilmaantunut asukki. Kiukutti, ihmetytti. Asia selviteltiin, ja kuinka ollakaan - edellinen vuokralainen oli antanut avaimensa kaverilleen, joka nyt asuttaisi kotia heinäkuun ajan. Muutopuuhiin oli vapaapäivät järjestetty, ja loppukuu on töitä pullollaan. Hätä siitä, miten ehtii. Vtutus siitä, kun näin piti taas käydä. Ja kyllähän mie tiedän, ei se mikään maailmanlopun tapahtuma ollut. Pieni vastoinkäyminen vain. Sellainen, jonka voi helposti ohittaa, ja järjestellä asiat uudelleen. Mutta kun tuntui, että minun elämään on osunut noita pieniä vastoinkäymisiä jo tämän vuoden verran..
Onneksi kaikki meni kivutta, ja sain kuin sainkin muuttopäivän vapaaksi. Kunhan nyt asunto on siihen mennessä tyhjillään. Ei sieltä ole mitään kuulunut. Mie yleensä jaksan aina ajatella positiivisesti, mutta nyt tuntuu siltä, ettei kaikki välttämättä olekaan ihan niin selvää. Taidan tehdä puhelun, jolla asian pitäisi selvitä.
En jaksais millään odottaa!
Mie sain uuden mp3-soittimen. Mulla ei ikinä ole tuollaista vielä ollutkaan. Oli aikakin :) Leikin hetken, ja sitten alan pakkauspuuhiin. Melkein kaikki on jo laitettu, noin niinkuin päällisin puolin ei kyllä näytä siltä. Wonder if I'll be ready in time.
Ja yksi muukin iso asia odottaa elokuussa.. Muutto. Ei, en mie päässytkään vielä sinne minun uuteen ja odotettuun kotiin. Hain avaimet välitystoimistosta, ja kaiken piti olla kunnossa. Menin, ja iloisena avasin oven. Vastassa oli sänky, kahvinkeittimet ja mikrot. Eieiei, ei sen näin pitänyt mennä! Kun asuntoa käytiin katsomassa, se oli tyhjillään. Ja nyt, kuin tyhjästä, sinne oli ilmaantunut asukki. Kiukutti, ihmetytti. Asia selviteltiin, ja kuinka ollakaan - edellinen vuokralainen oli antanut avaimensa kaverilleen, joka nyt asuttaisi kotia heinäkuun ajan. Muutopuuhiin oli vapaapäivät järjestetty, ja loppukuu on töitä pullollaan. Hätä siitä, miten ehtii. Vtutus siitä, kun näin piti taas käydä. Ja kyllähän mie tiedän, ei se mikään maailmanlopun tapahtuma ollut. Pieni vastoinkäyminen vain. Sellainen, jonka voi helposti ohittaa, ja järjestellä asiat uudelleen. Mutta kun tuntui, että minun elämään on osunut noita pieniä vastoinkäymisiä jo tämän vuoden verran..
Onneksi kaikki meni kivutta, ja sain kuin sainkin muuttopäivän vapaaksi. Kunhan nyt asunto on siihen mennessä tyhjillään. Ei sieltä ole mitään kuulunut. Mie yleensä jaksan aina ajatella positiivisesti, mutta nyt tuntuu siltä, ettei kaikki välttämättä olekaan ihan niin selvää. Taidan tehdä puhelun, jolla asian pitäisi selvitä.
En jaksais millään odottaa!
Mie sain uuden mp3-soittimen. Mulla ei ikinä ole tuollaista vielä ollutkaan. Oli aikakin :) Leikin hetken, ja sitten alan pakkauspuuhiin. Melkein kaikki on jo laitettu, noin niinkuin päällisin puolin ei kyllä näytä siltä. Wonder if I'll be ready in time.
No comments:
Post a Comment