Keltaisesta vaaleaksi hetkessä. Eikä koko lystistä tarvinut maksaa mitään ylimääräistä. Lisäksi taas ihana päähieronta pesun yhteydessä. Tytöllä on taas kiva tukka ja hyvä mieli!
Tänään on taas puhuttu siitä muutosta. Kun niin paljon tekisi mieli lähteä. Edelleen. Ja kai jopa enenevissä määrin. Ensimmäistä kertaa etsittiin myös S:lle työpaikkaa. Katseltiin ja ihmeteltiin. Huomenna sitten soitan sinne ja tuonne. Mutta tuleeko se huominen tosiaan? Voidaanko me tosiaan olla tekemässä niin isoa ratkaisua, että lähdettäisiin? Onko mahdollista vain mennä, käydä katsomassa? Tottahan on, ettei minkään tarvitse olla pysyvää.
Jos lähdettäisiin, olisi mietittävä yhtä merkittävää asiaa. Yhteistä asuntoa. Olen suoraan sanonut, etten olisi sellaiseen välttämättä vielä halukas. Jos asuttaisi Oulussa, yhteistä kotia ei ihan heti tulisi. Ei siksi, etten usko sen joskus olevan mahdollista. Vaan siksi, että todellakin tarvitsen omaa tilaa. Omaa kaikkea ja ihan mitä vain.
Vaikka nytkin ollaan samassa asunnossa periaatteessa jokainen yö, ei minusta käytännön asioiden vuoksi ole järkevää kantaa tavaroita yhteiseen kotiin. Eikähän me oikeasti olla S:n kanssa samaan osoitteeseen siirtymässäkään, ei vielä aikoihin. Mutta tuo Turkuun yhdessä lähteminen jollain tapaa kyllä.. no, velvoittaisi siihen. Vai? Ei näistä asioista tarvisi edes puhua vielä tässä vaiheessa, ellei mahdollisesti oltaisi yhdessä vaihtamassa paikkakuntaa. Ja toisaalta tuntuu ihan naurettavalta pyytää toista lähtemään mukaan, ja sitten kuitenkin ehdoksi laittaa sen, että yhteiseen kotiin ei sitten muuteta. Periaatteessa miksi ei, mutta suurempi kysymys taitaa kuitenkin nyt olla - miksi joo?
Ollaanhan me paita-ja-peppuiltu S:n kanssa ihan tosissaan koko tämä aika, kun ollaan yhdessä oltu. Ei olla nähty mitään syytä nukkua eri osoitteissa, ellei siihen ole ollut mitään tarvetta. Töihin kun molemmat ovat päässeet yhtä lailla kummastakin paikasta. Baareilut, kyläilyt tai muut ovat toki asia erikseen. Mutta noin niinkuin yleisellä tasolla.
Edit. klo 16.50
Ihania asioita pyörii mielessä. Tahdon keskittyä hetken ajan vain niihin.
1)
Hassua, miten pienet sanat tekee iloiseksi. Entisen työkaverin kanssa vaihdettiin tässä eräänä päivänä viestitse kuulumisia taas pitkästä aikaa. Kerroin uudesta ihmisestä elämässä. Mahtavaa! Vaikka kyllä minä tiesin ettei sun anneta kauaa sinkkuna pyöriä. Anna sen nyt hemmotella sua, sen olet ansainnut. Jostain syystä hymy nousi huulille. Oon mie jotain hyvääkin tehnyt, kun minusta nuin kivasti ajatellaan.
2)
Toiset mukavat sanat tulivat viestin muodossa, S töistä minua muisti. Ei, ei mitään ihmeellistä. Vaan ylipäänsä se, että saa toiselta mukavan viestin. Kun yleensä puhelin ei piippaa. Ei ole viestinkirjoittaja-tyyppiä. Mutta toisaaltahan nämä erityitapaukset on sitäkin hymyäaiheuttavampia.
3)
Viikonloppua oli ilostuttamassa Pikkumies. Tuo rakas kaveri, joka jo kovaa vauhtia on kasvamassa isoksi. Ei vielä liian isoksi kuitenkaan. Edelleen iltaisin pitää silittää ja rapsuttaa ennen nukkumaanmenoa. Halitaan ja rutistetaan rakasta. Se on yksi asia, josta ehdottomasti meidän perheessä tykkään. Meillä halataan paljon. Tullessa ja lähdettäessä. Sitä läheisyyttä ja lämpöä, jota ilman ei osaisi olla.
4)
Parveke ei voisi olla paremmassa paikassa suhteessa auringonpaisteeseen. Keskipäivän jälkeen auringonsäteet ihan oikeasti kuumentavat nuo muutamat neliöt, ja voi leikkiä, että on kesä. Lukea kirjaa ja nauttia, ja samalla saada ne kaivatut rusketusraidat. Katselen muita naapuruston parvekepaikkoja, eikä niitä totta tosiaan ole siunattu yhtään niin kivalla paikalla noin niinkuin Misan näkökulmasta. Kerrankin näin!
5)
Irinan uusi levy Liibalaaboineen toimii. Irinaan olen tutustunut paremmin vasta näiden viimeisten kuukausien aikana, kun elämä heitti kuperkeikkaa. Tänä aikana olen hankkinut levyhyllyyni kaikki kolme albumillista kulutusta kestävää musiikkia. Niin Loistavaa!
Ja viimeisenä Singstar. Tarvitseeko sanoa enempää?
Tänään on taas puhuttu siitä muutosta. Kun niin paljon tekisi mieli lähteä. Edelleen. Ja kai jopa enenevissä määrin. Ensimmäistä kertaa etsittiin myös S:lle työpaikkaa. Katseltiin ja ihmeteltiin. Huomenna sitten soitan sinne ja tuonne. Mutta tuleeko se huominen tosiaan? Voidaanko me tosiaan olla tekemässä niin isoa ratkaisua, että lähdettäisiin? Onko mahdollista vain mennä, käydä katsomassa? Tottahan on, ettei minkään tarvitse olla pysyvää.
Jos lähdettäisiin, olisi mietittävä yhtä merkittävää asiaa. Yhteistä asuntoa. Olen suoraan sanonut, etten olisi sellaiseen välttämättä vielä halukas. Jos asuttaisi Oulussa, yhteistä kotia ei ihan heti tulisi. Ei siksi, etten usko sen joskus olevan mahdollista. Vaan siksi, että todellakin tarvitsen omaa tilaa. Omaa kaikkea ja ihan mitä vain.
Vaikka nytkin ollaan samassa asunnossa periaatteessa jokainen yö, ei minusta käytännön asioiden vuoksi ole järkevää kantaa tavaroita yhteiseen kotiin. Eikähän me oikeasti olla S:n kanssa samaan osoitteeseen siirtymässäkään, ei vielä aikoihin. Mutta tuo Turkuun yhdessä lähteminen jollain tapaa kyllä.. no, velvoittaisi siihen. Vai? Ei näistä asioista tarvisi edes puhua vielä tässä vaiheessa, ellei mahdollisesti oltaisi yhdessä vaihtamassa paikkakuntaa. Ja toisaalta tuntuu ihan naurettavalta pyytää toista lähtemään mukaan, ja sitten kuitenkin ehdoksi laittaa sen, että yhteiseen kotiin ei sitten muuteta. Periaatteessa miksi ei, mutta suurempi kysymys taitaa kuitenkin nyt olla - miksi joo?
Ollaanhan me paita-ja-peppuiltu S:n kanssa ihan tosissaan koko tämä aika, kun ollaan yhdessä oltu. Ei olla nähty mitään syytä nukkua eri osoitteissa, ellei siihen ole ollut mitään tarvetta. Töihin kun molemmat ovat päässeet yhtä lailla kummastakin paikasta. Baareilut, kyläilyt tai muut ovat toki asia erikseen. Mutta noin niinkuin yleisellä tasolla.
And everywhere I am, there you'll beee..
Hemppismusiikkia ihan tilanteeseen
sopimattomalla tunnelatauksella.
Mutta kun nuo sanat :D
sopimattomalla tunnelatauksella.
Mutta kun nuo sanat :D
Edit. klo 16.50
Ihania asioita pyörii mielessä. Tahdon keskittyä hetken ajan vain niihin.
1)
Hassua, miten pienet sanat tekee iloiseksi. Entisen työkaverin kanssa vaihdettiin tässä eräänä päivänä viestitse kuulumisia taas pitkästä aikaa. Kerroin uudesta ihmisestä elämässä. Mahtavaa! Vaikka kyllä minä tiesin ettei sun anneta kauaa sinkkuna pyöriä. Anna sen nyt hemmotella sua, sen olet ansainnut. Jostain syystä hymy nousi huulille. Oon mie jotain hyvääkin tehnyt, kun minusta nuin kivasti ajatellaan.
2)
Toiset mukavat sanat tulivat viestin muodossa, S töistä minua muisti. Ei, ei mitään ihmeellistä. Vaan ylipäänsä se, että saa toiselta mukavan viestin. Kun yleensä puhelin ei piippaa. Ei ole viestinkirjoittaja-tyyppiä. Mutta toisaaltahan nämä erityitapaukset on sitäkin hymyäaiheuttavampia.
3)
Viikonloppua oli ilostuttamassa Pikkumies. Tuo rakas kaveri, joka jo kovaa vauhtia on kasvamassa isoksi. Ei vielä liian isoksi kuitenkaan. Edelleen iltaisin pitää silittää ja rapsuttaa ennen nukkumaanmenoa. Halitaan ja rutistetaan rakasta. Se on yksi asia, josta ehdottomasti meidän perheessä tykkään. Meillä halataan paljon. Tullessa ja lähdettäessä. Sitä läheisyyttä ja lämpöä, jota ilman ei osaisi olla.
4)
Parveke ei voisi olla paremmassa paikassa suhteessa auringonpaisteeseen. Keskipäivän jälkeen auringonsäteet ihan oikeasti kuumentavat nuo muutamat neliöt, ja voi leikkiä, että on kesä. Lukea kirjaa ja nauttia, ja samalla saada ne kaivatut rusketusraidat. Katselen muita naapuruston parvekepaikkoja, eikä niitä totta tosiaan ole siunattu yhtään niin kivalla paikalla noin niinkuin Misan näkökulmasta. Kerrankin näin!
5)
Irinan uusi levy Liibalaaboineen toimii. Irinaan olen tutustunut paremmin vasta näiden viimeisten kuukausien aikana, kun elämä heitti kuperkeikkaa. Tänä aikana olen hankkinut levyhyllyyni kaikki kolme albumillista kulutusta kestävää musiikkia. Niin Loistavaa!
Hui minkälainen tunne,
mä tahdon sut omistaa
purkkiin laittaa
ja tarvittaessa vapauttaa
6)mä tahdon sut omistaa
purkkiin laittaa
ja tarvittaessa vapauttaa
Ja viimeisenä Singstar. Tarvitseeko sanoa enempää?
3 comments:
Ei ainakaan kannata muuttaa yhteen vain sen takia, että mukamas pitäisi. Voihan sitä muuttaa omiin osoitteisiin Turussa. On kuitenkin helpompaa ja vähemmän parisuhdetuhoisaa muuttaa myöhemmin yhteen kuin katua ja muuttaa erilleen. Jos ajatus yhdessä asumisesta ei tunnu vielä hyvältä, älä väkisin tee niin. Siitä ei seuraa mitään hyvää.
Olipa tutuilta kulmilta tuo sun kuvas. Se mun veikkaus samasta lähikaupasta pitänee paikkaansa ;)
Arokettu.
Niinkuin aina, totta puhut. Mutta kun se joku järjeksi kutsuttu sanoo ensin yhtä, ja sitten toista. Mutta Onneksi kaikkeen tuohon on vielä pitkä matka, eikä päätöksiä tarvitse tehdä vielä pitkiin aikoihin.
Hengetär.
Hih, täytyy jatkaa hyllyjen (hyllyn :D?) välissä huhuilua, ehkä myö joskus vielä törmätään siellä :)
Post a Comment