Ääh, ihmeellisesti aina välillä blogger minua kiusaa. Edelleen se pieni täydellisyyttä tavoitteleva tyttö kiukustuu, kun yhtäkkiä jokin teksti näyttäytyykin aivan eri fontilla, kuin aiemmat. Koitan pitää silmäni kiinni, olla katsomatta epäkohtaa.
Ei, ei minussa asu perfektionistia. Olen vain joiltain osin niin Pirun Ärsyttävä, pikkutarkka aivan turhista asioista.
Tänään aamulla tiskikonetta täyttäessäni huomasin, että haarukka-veitsi-lusikka-osio oli aivan väärässä järjestyksessä. Kun telineessä on sellaiset pienet reiät, joihin aterimet laitetaan, niin täytyyhän ne olla jokainen juuri siinä omassa kolossaan. Jokaisille välineille on olemassa oma nurkkansa, jossa ne sitten vierekkäin odottavat pestyksi tulemista.
Samoin on kaikkien muidenkin keittiövermeiden kanssa. Erilaiset lasit kuuluvat eri hyllyille. Muovikippojen on oltava omilla paikoillaan kaapeissa. Mie ihan oikeasti eilen uudelleenjärjestin S:n jo kertaalleen kaappiin laittamat astiat.
Olen varmasti maailman ikävin tässä suhteessa, tiedostan sen vallan mainiosti itsekin. Mutta kun edes joillain asioilla on ikioma paikkansa täällä minunkin pienessä kodissa, niin ei kai ole kamalan väärin, että ne tarkalleen pysyvätkin omilla paikoillaan?
En edes ole mikään järjestyksen ihminen.
Sama pakonomainen tarve korjata tulee silloinkin, jos käsialani näyttää jotenkin kummalliselta. Jos vain kyseessä on jokin paperi, jonka voin kirjoittaa uudelleen, teen sen kyllä. Enkä pidä mustekynistä, jotka tasaisin väliajoin päästävät paperille sellaisen mustepaukun. Roskiin sellaiset kuuluvat.
En osaa kirjoittaa blogiinikaan ilman, että tekstin reunat on tasattu. En ymmärrä, missä vaiheessa minusta on tullut tällainen. En ole itsekään huomannut hitaasti hiipinyttä muutosta, mutta tämä tosiaankin on kiusallisen huomattavaa nyt. Kun toisen ihmisen kanssa yrittää sovittaa yhteen pieniä arkisia asioita, huomaakin naputtavansa tuollaisista, OIKEASTI mitättömistä asioista. Olen niin ärsyttävä! En halua olla tällainen. En pitäisi siitä, jos minua kohtaan oltaisiin tällaisia.
What am I to do with myself?
Ei, ei minussa asu perfektionistia. Olen vain joiltain osin niin Pirun Ärsyttävä, pikkutarkka aivan turhista asioista.
Tänään aamulla tiskikonetta täyttäessäni huomasin, että haarukka-veitsi-lusikka-osio oli aivan väärässä järjestyksessä. Kun telineessä on sellaiset pienet reiät, joihin aterimet laitetaan, niin täytyyhän ne olla jokainen juuri siinä omassa kolossaan. Jokaisille välineille on olemassa oma nurkkansa, jossa ne sitten vierekkäin odottavat pestyksi tulemista.
Samoin on kaikkien muidenkin keittiövermeiden kanssa. Erilaiset lasit kuuluvat eri hyllyille. Muovikippojen on oltava omilla paikoillaan kaapeissa. Mie ihan oikeasti eilen uudelleenjärjestin S:n jo kertaalleen kaappiin laittamat astiat.
Olen varmasti maailman ikävin tässä suhteessa, tiedostan sen vallan mainiosti itsekin. Mutta kun edes joillain asioilla on ikioma paikkansa täällä minunkin pienessä kodissa, niin ei kai ole kamalan väärin, että ne tarkalleen pysyvätkin omilla paikoillaan?
En edes ole mikään järjestyksen ihminen.
Sama pakonomainen tarve korjata tulee silloinkin, jos käsialani näyttää jotenkin kummalliselta. Jos vain kyseessä on jokin paperi, jonka voin kirjoittaa uudelleen, teen sen kyllä. Enkä pidä mustekynistä, jotka tasaisin väliajoin päästävät paperille sellaisen mustepaukun. Roskiin sellaiset kuuluvat.
En osaa kirjoittaa blogiinikaan ilman, että tekstin reunat on tasattu. En ymmärrä, missä vaiheessa minusta on tullut tällainen. En ole itsekään huomannut hitaasti hiipinyttä muutosta, mutta tämä tosiaankin on kiusallisen huomattavaa nyt. Kun toisen ihmisen kanssa yrittää sovittaa yhteen pieniä arkisia asioita, huomaakin naputtavansa tuollaisista, OIKEASTI mitättömistä asioista. Olen niin ärsyttävä! En halua olla tällainen. En pitäisi siitä, jos minua kohtaan oltaisiin tällaisia.
What am I to do with myself?
5 comments:
Sehän on ihan fakta, että toisen kaappiin laittamia tavaroita ei sieltä löydä. Itse olen tottunut olemaan keittiöni valtiatar. Tiedän täsmälleen missä kaikki tavarat ovat ja minne ne kuuluvat. Niillä on tietyt paikat. Toisen logiikka onkin sitten aivan erilainen ja joudun tiskikaapin tyhjennyksen jälkeen etsimään kamoja. "Mitä sie sen sinne laitoit. Ei se sinne kuulu." xD
No hei, toiKIN on vain inhimillistä! :)
Mä sanoisin et oot vielä ton kuvauksen perusteella ihan siedettävyyden rajoissa. ;)
Samaa en voi sanoa itsestäni: oon kulkenu poikaystävän perässä oikoen sänkytyynyt tiettyyn, toisiinsa nähden geometriseen kulmaan, asetellut käsipyyhkeet raitojen mukaan viikatuiksi kylppärissä ja syynännyt yöpöydän hajuvesien ja muiden koriste-esineiden keskinäistä järjestystä siihen kajonneiden käsien jäljiltä.
Mua itseänikin ärsyttää moinen, saati sit toista! ;P
Kermis.
Niin, ja vaikka ne olisikin oikeassa kaapissa, niin ne on silti väärässä järjestyksessä. Pain in the ass. Jep, that's me..
Kun vielä osaisi ilmaista asiansa nätisti. Eikä minkään kiukunpuuskien saattelemana.
Jenni.
And again - thanks hon :)
Geometriaa en oo vielä täällä saralla harrastanutkaan :D Sängyn oon petannut S:n jälkeen uudelleen. Hei haloo, miten kukaan voi sanoa, että sänky ois oikein tuolla tavalla?
Ärsyttävää on niin monenlaista, mutta onneksi me tunnistetaan ne omat piirteemme. Tai edes osa niistä ;)
Kuulostaapas tutulta, erityisesti tuo käsiala-asia. Mutta olen ajatellut, että hyvähän se, että on edes jossain asiassa tarkka ja huolellinen, kun on niin monia, joissa en ole.
Loviisa.
Miekin alan katsomaan asiaa tuolta kannalta. Kiitos perspektiivistä :)
Post a Comment