Silmät avaava Ruotsi

Ihana vapaapäivä. Sain kuin sainkin herättyä ajoissa. Kiitos S:lle, joka lähti töihin. Ollaan kyllä jo siinä tilanteessa, jossa toinen herää ja touhuaa hiljaa. Olen ollut tarpeeksi aamuäreä, jotta tilanne on muuttunut sitten edellisten sanojeni. Tällä kerralla minua ei tosin herätetty, vaikka sitä toivoinkin. Sanoilla on siis ollut liiankin suuri vaikutus :)

Mutta reissupäiväkirjaa teille murusille.

Torstaiaamuna aikaisin punainen auto kaarsi pihaani, ja mie kimpsujeni kanssa sisälle. Tytöt haettiin kyytiin, ja lähdettiin kauniissa auringonpaisteessa ja lämpimässä ilmassa kohti Turkua. Lehtiä, juttelua, mukavaa seuraa. Auton radio oli ainoa miinus, jota löysin. Kun kaiuttimet ovat autossa vain takana, ei musiikista yksinkertaisesti kuulunut etupenkkiläisille mitään. Ei ilman, että takapenkin tyttöjen korvat olisivat olleet koetuksella. Onneksi on puhelimen radioliitäntä, jonka avulla ajajan matka ei käynyt liian tylsäksi vaikka tytöt nukkuivat.

Turussa oltiin hieman aikataulusta myöhässä, ja L-ystävän näkeminen täytyi siirtää. Lauantaina sitten. Haettiin matkaevästä, yhdet pussikaljat ja siirryttiin terminaaliin. Viking Linen yhdeksännen kannen hytistä löytyi pian neljä väsynyttä matkaajaa. Lopulta kaksi oli joukosta poissa, ja A:n kanssa suunnattiin askeleemme kohti sitä suomalaisille tarkoitettua illanviettopaikkaa. Setti upposi täydellisesti, ja ilta oli muutenkin onnistunut. Neljän aikaan kömmittiin nukkuvien ystäviemme seuraksi hyttiin. Onnistuneesti unohdettiin täysin jo kolmen tunnin kuluttua edessä siintävät Tukholman valot.

Väsy oli arvatenkin suuri, mutta krapula onneksi vain puolikas. Sängystä ylös, aurinkolasit silmille, ja menoksi. Bussissa ripsiä mustaksi, ja suunta kohti Vanhaa kaupunkia. Kaunista. Äärettömän ihania rakennuksia. Kaunis ja lämmin ilma. Teetä ja sympatiaa. Italialaisen pasta-annos, jonka avulla taas jaksoi eteenpäin. Kuninkaan linna ja Storkyrkan. Siiderin ääressä voimien kerääminen. Paljon valokuvia. Epätoivoista shoppailua. Miten on mahdollista, ettei Tukholmasta löydy yhtä ainoaa ostettavaa paitaa? Lopulta laivalle suuntasi väsynyt tyttöjoukko, yhdellä matkassaan uudet ihanat valokuvakehykset ja baarinkestävä toppi. Oli mukavaa puhua ruotsia taas pitkästä aikaa. Kun ei Oulussa tee ruotsinkielellä yhtikäs mitään.

Väsynyt. Seisomalihakset joutuivat Todella Kovalle Koetukselle. Seinistä onneksi sai tukea, ja laivaan saavuttaessa ehdittiin vielä nukkua pienet päiväunet.

Taxfreessä ostoksia melko maltillisesti. Väkinäinen yritys olla oikea ristelilijä. Muutamia siidereitä, jotka eivät oikein tehneet tehtäväänsä. Väsy oli liian suuri, eikä bilehile jaksanut herätä. Hytissä kuitenkin vasta kolmen jälkeen, ja aamulla taas herätys hyvissä ajoin kolmen tunnin yöunien jälkeen.

Aamupala Turun Sinisessä junassa. Piipahdus Hulluilla päivillä, josta kolme kivaa kirjaa kotiin lukemiseksi. Niitä olisi ollut vaikka kolmekymmentä, mutta jotain rajaa. Ihana kaupunki. Rakastun aina uudelleen. Tahdon lähteä. Muutama paikka, jonne pitäisi soittaa. Kysellä töitä. Alkaa aina vain enemmän tuntua siltä, että elokuussa löydän itseni aivan jostain muualta kuin Oulusta. Pelkkä ajatus innostaa kovasti. "Olen Misa Turusta." Tuossa lauseessa on jotain, mikä saa minut hymyilemään :)

Lopulta Turun linna. Kamalan jyrkkiä nousuja sille väsyneelle tyttöjoukolle. Mutta kiva kun käytiin. Ihan ensimmäistä kertaa. Olen jotenkin onnistunut aina kiertämään tuon paikan, vaikka niin lähellä olenkin ollut. Saatiin leikkiä linnanneitoja. Ja syödä kevään ensimmäiset tuoreet mansikat. Koskahan Oulun toriin saataisiin jotain samanlaista, mitä niin monilta muilta toreilta löytyy? Joskaan en ihan ymmärrä, miten ihmiset oikeasti ostavat pajunkissoja.

Vielä hetki Turussa, ennen kotiin suuntaamista. Ystävä ja toinenkin jäi näkemättä. Harmittaa. Mutta kun ei ole kuin hetki aikaa, ja aikataulut eivät tällä kerralla kohdanneet. Onneksi heinäkuulle on jo suunniteltu pidempi reissu ystävän luo. Silloin on aikaa vaikka mihin. Odotan jo uudenkin ihmisen tapaamista. Kiva tämä blogimaailma :)

Selkeästi kaipasin irtiottoa arjesta. Välimatkaa. Tilaa omille ajatuksille. Tilaa olla ajattelematta yhtään mitään. Miten hyvää tekikään, kun sai vain olla. Miettiä kaikkea muuta, paitsi sitä pitkään ajatuksissa seilannutta asiaa. Ja mitä välimatka tekikään? Suuren ikävän, ja uutta perspektiiviä. Kotiin tullessani oli niin ihana tulla viereen. Halata ja suukottaa. Oli jo sinua ikävä. Nyt mennään eteenpäin päivä kerrallaan. Ja tiedättekö mitä reissussa luettu horoskooppini sanoi?

Liiallinen tunneasioihin uppoutuminen
voi vääristää perspektiiviä
ja saada pienetkin asiat
tuntumaan vakavilta.

Miten ne joskus osuvatkin noin hyvin kohdalleen? Olen löytänyt vastauksia, joita turhaan etsin. Olen nähnyt asiat uudella tavalla. Olen uppoutunut liikaa. Mennyt kauas, jotta näkisin selvemmin. Se ikävä tekee asioista niin erilaisia. Se hymy, joka nousee huulille, kun vain ajattelee toista. Ne ihanat asiat, joita on kaivannut. Kyllä arkikin on elämisen arvoista.

Jos osoitteeni tosiaan muuttuu Turun kaduille, minulla ainakin tässä vaiheessa on ihminen, joka on luvannut seurata perässä. K:n kanssa se ei olisi onnistunut milloinkaan. Mutta ehkä, jos vielä sitten kuljetaan yhteistä tietä, me molemmat S:n kanssa lähdetään kohti uutta elämää siellä jossain.

Muista, että hiljaisuus on joskus paras vastaus.