Olin ihanasti yllättynyt, kun te kaikki muruset minua niin tuette. Muutoksessa. Uudessa suunnassa. Uusissa tuulissa. Haasteisiin tarttumisessa. Nyt, kun se vielä olisi mahdollista. Kiitos. Oikeasti.
Eilen H-ystävän kanssa käytiin asiasta pitkät keskustelut. Ja tiedättekö mitä, tästä voisi oikeasti tulla jotain! Puheen tasolla ollaan jo päästy melko kauas, ja uskon sen olevan jo iso askel. Löydettiin paljon hyviä asioita, jotka meitä siellä odottaisivat. H tosin on sitä mieltä, että suuntana olisi Turun sijasta Helsinki, mutta mie en ihan ole ajatukselle lämmennyt. Kun nimenomaan Turku viehättää. Helsingin ihmismassoista en ole varma. Tosin voi olla, että muutan mieleni vielä. Kunhan saadaan tutkittua asioita tarpeeksi. Työpaikkoja. Mahdollisuuksia. Kaikkea sitä, mitä uusi kaupunki voisi tuoda tullessaan.
Kunhan nyt ei tulisi pelko ja epävarmuus, ja laittaisi jarrua pohjaan. Vaikka toisaalta, miksi pelkäisin? Miksi olisin epävarma? Sillä aina voisin tulla takaisin. Jatkaa siitä, mihin täällä olen jäänyt. Ja kun totta puhutaan, niin eihän minulla ole täällä paljoa, mikä voisi jäädä kesken. Eniten pelottaisi se, että isi olisi sitten niin kaukana. Osaisinko elää sen kanssa? Ja toinen asia, joka mietityttää, on tottakai edelleen S. Jos lähden, heitänkö roskiin jotain merkityksellistä?
5.3. on nyt tärkeä päivämäärä. Ensi vuonna siihen aikaan punnitaan puheidemme merkitys. Istutaanko me silloinkin Cafe Bisketissä, ja muistellaan eilistä. Näin siinä sitten kävi.. Vai ollaanko tosiaan toteutettu unelmamme, ja lähdetty. Jätetty taakse kaikki tuttu ja turvallinen, ja otettu vastaan uusi ja ihana. Mitä kaikkea se voisikaan tuoda tullessaan?
Eilen H-ystävän kanssa käytiin asiasta pitkät keskustelut. Ja tiedättekö mitä, tästä voisi oikeasti tulla jotain! Puheen tasolla ollaan jo päästy melko kauas, ja uskon sen olevan jo iso askel. Löydettiin paljon hyviä asioita, jotka meitä siellä odottaisivat. H tosin on sitä mieltä, että suuntana olisi Turun sijasta Helsinki, mutta mie en ihan ole ajatukselle lämmennyt. Kun nimenomaan Turku viehättää. Helsingin ihmismassoista en ole varma. Tosin voi olla, että muutan mieleni vielä. Kunhan saadaan tutkittua asioita tarpeeksi. Työpaikkoja. Mahdollisuuksia. Kaikkea sitä, mitä uusi kaupunki voisi tuoda tullessaan.
Kunhan nyt ei tulisi pelko ja epävarmuus, ja laittaisi jarrua pohjaan. Vaikka toisaalta, miksi pelkäisin? Miksi olisin epävarma? Sillä aina voisin tulla takaisin. Jatkaa siitä, mihin täällä olen jäänyt. Ja kun totta puhutaan, niin eihän minulla ole täällä paljoa, mikä voisi jäädä kesken. Eniten pelottaisi se, että isi olisi sitten niin kaukana. Osaisinko elää sen kanssa? Ja toinen asia, joka mietityttää, on tottakai edelleen S. Jos lähden, heitänkö roskiin jotain merkityksellistä?
5.3. on nyt tärkeä päivämäärä. Ensi vuonna siihen aikaan punnitaan puheidemme merkitys. Istutaanko me silloinkin Cafe Bisketissä, ja muistellaan eilistä. Näin siinä sitten kävi.. Vai ollaanko tosiaan toteutettu unelmamme, ja lähdetty. Jätetty taakse kaikki tuttu ja turvallinen, ja otettu vastaan uusi ja ihana. Mitä kaikkea se voisikaan tuoda tullessaan?
Älä koskaan naura kenenkään unelmille. Ihmisillä, joilla ei ole
unelmia, ei ole paljon mitään.
unelmia, ei ole paljon mitään.
4 comments:
Ensi vuonna 5.3. on mielenkiintoista todellakin katsoa, mistä on itsensä löytänyt. Viimeisenä Helsingin syksynä ostin yhtenä iltana appelsiinimehua, jonka parasta ennen- päiväys oli 16.6.2006. Silloin ajattelin angstilla, että missä mahdankaan olla silloin, olenko saanut töitä jostakin muualta vai olenko jumissa.
Lopulta 16.6.2006 olin kirkkovenesoutamassa Pielisjoella Joensuussa Tyky-tapahtumassa. Olin päässyt sinne töihin (hyppy tuntemattomaan sekin). Siinä veneessä muistin sen appelsiinimehupurkin..
Mielenkiinnolla siis katsoa, mihin päätökseen tulet(te)..
Tsemppiä suunnitelmiin :) Kommentoin tuohon alempaan ennenkuin olin lukenut tämän. Oikeastaan onhan se niinkin, että joskus se on pakko repäistä eikä jäädä jahkailemaan. Jos siltä tuntuu.
Muuten, Torey Haydenilta on juuri ilmestynyt uusi kirja nimeltään Aavetyttö. Ajattelin vain kertoa, jos et tiedä siitä ja muistaakseni pidät Haydenin kirjoista.
No TURKUUN tietysti!!!
-Euggis-
Meryl.
Kiva laittaa tuollaisia jotain päivämääriä mieleen, ikään kuin tarkastus-päiviksi. Sitten voi tosiaan käydä niin onnekkaasti kuin sulla, ja löytää itsensä ihan uudesta tilanteesta :)
Lunara.
Tuolla aiemmassa kommentissa sanoit tuosta matkustamisesta. Nii'in, se voisi hyvinkin riittää. Jos sitten reissun avulla jaksaisi vähän taas eteenpäin, eikä olisi kokoajan vipinällä menossa muualle. Mutta entä sitten parin vuoden päästä? Matkako auttaisi taas :)?
SUURkiitos kun kerroit Toreyn kirjasta. En ole aiemmin kuullut. Ja kyllä - pidän oikein paljon :)
Euggis.
Eikö? Turku ois täynnä kaikkea kivaa :)
Post a Comment