Olen saanut lupauksen siitä, ettei tämän kanssa enää tarvitse ihmetellä. Että se kaikki saa jäädä taakse.
- Kun palkinto on tuollainen, niin olen.
Alusta asti olen ollut pienellä varauksella mukana tässä suhteessa. Olen ihmetellyt. Löytänyt kysymysmerkkejä ja epävarmuutta. Jopa sanonut ääneen sanat, jotka toista varmasti kaivertavat, satuttivat aivan suotta. Jos vain tulis jotaki paskaa, niin ei tarvis enää ihmetellä. Oikeasti! Miten voin päästää suustani jotain tuollaista? Ajattelematta, muuten niin mukavana hetkenä. Minusta paljastuu piirteitä, joita en siedä. Ei toiselle ihmiselle sanota tuolla tavalla. Ja sitten vakuutella, ettei se ole noin. En mie oikeasti tarkoittanut, anteeksi! En ymmärrä, mikä minuun on mennyt.
Voin ymmärtää oman epävarmuuteni. Se varaus tulee kai olemaan mukana tällä matkalla vielä pitkän aikaa. Sillä tiedän, ettei toista ihmistä voi muuttaa liikaa. Ei ilman, että siitä tulee jotain seurauksia. En voi ladella asioita, joiden on muututtava, jotta meidän yhdessäolo voisi jatkua. Se tuntuu itsestäkin pahalta. Mutta ne ovat asioita, joiden kanssa en ole valmis elämään. En kaipaa sellaista ihmistä, joka toimii niin eritavalla kuin itse toimisin.
Miksi sitten olen alunperin lähtenyt mukaan tähän? Jotta saisin särkeä sydämeni? Jotta saisin muuttaa toista ihmistä, tehdä hänestä sellaisen, kuin ihmisen Misan näkökulmasta pitäisi olla? Ei, en halua olla se ihminen. En pidä sellaisista ihmisistä.
Mikä minuun sitten on mennyt? Toiminko näin, koska näen ihmisen, kenestä pidän - kaiken tämän takana on joku, jonka kanssa minun on hyvä olla. Ihmisen, joka saa minut hymyilemään. Tuntemaan itseni erityiseksi. Suurimman osan ajasta minun ON hyvä olla.
Mutta sitten on näitä hetkiä, jolloin kaikki on toisin. Hetkiä, jolloin näen sekä toisessa että itsessäni ihmisen, jollaista en tahtoisi nähdä. Miten paljon minussa voi olla sellaista, josta en ole edes ollut tietoinen?
Voin ymmärtää oman epävarmuuteni. Se varaus tulee kai olemaan mukana tällä matkalla vielä pitkän aikaa. Sillä tiedän, ettei toista ihmistä voi muuttaa liikaa. Ei ilman, että siitä tulee jotain seurauksia. En voi ladella asioita, joiden on muututtava, jotta meidän yhdessäolo voisi jatkua. Se tuntuu itsestäkin pahalta. Mutta ne ovat asioita, joiden kanssa en ole valmis elämään. En kaipaa sellaista ihmistä, joka toimii niin eritavalla kuin itse toimisin.
Miksi sitten olen alunperin lähtenyt mukaan tähän? Jotta saisin särkeä sydämeni? Jotta saisin muuttaa toista ihmistä, tehdä hänestä sellaisen, kuin ihmisen Misan näkökulmasta pitäisi olla? Ei, en halua olla se ihminen. En pidä sellaisista ihmisistä.
Mikä minuun sitten on mennyt? Toiminko näin, koska näen ihmisen, kenestä pidän - kaiken tämän takana on joku, jonka kanssa minun on hyvä olla. Ihmisen, joka saa minut hymyilemään. Tuntemaan itseni erityiseksi. Suurimman osan ajasta minun ON hyvä olla.
Mutta sitten on näitä hetkiä, jolloin kaikki on toisin. Hetkiä, jolloin näen sekä toisessa että itsessäni ihmisen, jollaista en tahtoisi nähdä. Miten paljon minussa voi olla sellaista, josta en ole edes ollut tietoinen?
Cos I remind myself of somebody else
I'm Feeling like I'm chasing
Like I'm facing myself alone
I've got somebody else's thoughts in my head
I want some of my own
Am I hiding behind my doubts
Are they hiding behind me
Closer to finding out
It doesn't mean anything
Well I remind myself of somebody else now
-Lifehouse-
I'm Feeling like I'm chasing
Like I'm facing myself alone
I've got somebody else's thoughts in my head
I want some of my own
Am I hiding behind my doubts
Are they hiding behind me
Closer to finding out
It doesn't mean anything
Well I remind myself of somebody else now
-Lifehouse-
3 comments:
Olen tullut siihen tulokseen, että toista ei voi muuttaa. Jos on sellainen olo, että tuo toinen olisi tosi hyvä, jos se olisi enemmän tällainen ja vähemmän tuollainen, se on vain hyväksyttävä. En tarkoita, etteikö toinen voisi muuttua, mutta se ei varmasti tapahdu pyynnöstä tai painostuksesta vaan lähtee itsestä. Itse jaksoin odottaa 3 vuotta poikaystäväni muuttuvan mukavammaksi. Kuvittelin, että hermostuneisuus oli osa masennusta, joka lähtisi pois kun toinen tervehtyisi. Sitten tajusin, että piirre oli osa persoonaa. Ja kun en sitä sietänyt, lähdin pois.
Olen myös ollut toisen muuttamisen kohteena. Mikään ei tee niin hallaa itsetunnolle, kuin kokemus siitä, ettei kelpaa. Ja vaikka yrittää muuttua toisen sanelemaan suuntaan ei edelleenkään kelpaa. Ei ole tarpeeksi hoikka, tarpeeksi täydellinen. Vieläkin kärsin tämän suhteen aiheuttamista kolhuista. Siitä tunteesta, etten ihan itsenäni ole rakastamisen arvoinen.
Arokettu.
Mie olen tullut ihan samaan tulokseen. Ja silti, here I am doing what I don't even want to do..
Toisaalta, nämä asiat ei ole minun mielestä sellaisia, jotka on ehkä nomaalisti muuttamisen kohteena? (Öö, mistä senkin muka tiedän?) Nyt on kyse asioista, Konkreettisista Asioista, joita ilman S mitä ilmeisimmin voi hyvin elää. Ovat vain olleet osa elämää jo jonkin aikaa. Ei ole kyse sellaisista persoonallisuuden osasista, tai tavoista. Piru vie, kun nyt voisin ihan suoraan ja ääneen asioista jutella, enkä näin kierrellä ja yrittää sanoa jotain, mitä en oikeasti voi täällä ääneen sanoa. Ymmärrätkö ollenkaan, mitä sanon?
Mutta tuo itsetunnon laskeminen, kun joutuu toisen muutoshalujen ja -tarpeiden kohteeksi.. Se mahtaa tehdä kipeää. Ja nimenomaan sellaista mie en tahdo S:lle aiheuttaa - tunnetta siitä, ettei kelpaisi mulle tuollaisena. Ihmisenä kun hänestä kovasti pidän, on vain tiettyjä.. no, periaatteita, joista yritän pitää kiinni siinä, millaisessa suhteessa tahdon elää.
Voi, kunpa sinun kolhut paranisivat. Tunne tuosta on kamalinta kaikista, miekin olen siitä jonkinlaisen osani saanut. Onneksi on ihmisiä, joiden kanssa sitä ei tarvitse. Ihmisiä, joiden seurassa tuntee olevansa Täydellinen, ja Rakkauden Arvoinen.
Joskus aina yritän verrata suhtautumistani potentiaaliseen poikaystävään suhtautumiseeni bestikseeni. Silloin saa uutta perspektiiviä.
Onko jokin ärsyttävä piirre sellainen, että jos se olisi bestikselläni, yrittäisin muuttaa sen? Usein huomaa vaativansa potentiaalisilta poikaystäviltä enemmän kuin muilta ystäviltään.
Minä, esimerkiksi, siedän bestikseni hajamielisyyttä ja myöhästelyä oikein hyvin. Samat piirteet miehessä taas saavat aivan liian ison latauksen. "Se ei välitä musta kun se myöhästelee".
Post a Comment