Elän taas aikaa, kun mieli haluaa jonnekin muualle. Tahdon lähteä ulkomaille. Katselen kaukokaipuussa ihania kuvia, joita etenkin Thaimaasta tuntuu nykyisin näkyvän joka puolella. Kauniit maisemat. Kirkkaat vedet. Auringonpaiste. Kaikki ne kutsuvat minua, huutavat tulemaan luoksensa. Edelliskesän Corfun matka on vielä kirkkaana muistoissa. Oi, miten mie rakastuinkaan siihen paikkaan.
Mutta vielä suurempana haaveena tällä hetkellä on muutto. Vaikka viihdynkin Oulussa hyvin - olen kotiutunut tähän kaupunkiin. Minun on täällä hyvä olla. Kuitenkin, Turku houkuttelisi. Enemmän kuin koskaan. Siellä yhden vuoden vietin, ja kyllä - Turku vei osan minun sydämestäni. Kaupungissa vain oli sitä jotain. Ja tottakai myös Ystävä jos toinenkin. Tiedän, että viihtyisin siellä. Kaipaan jopa niitä kävelyjä kauppaan, sen kirkon ohi. Voi olla, että muistoissanin olen romantisoinut asioita. Ei kaikki ollut ruusuista - kaukana siitä. Rahattomana, koti-ikävissäni, aika-ajoin yksinäisenä. Kaikesta huolimatta tahtoisin takaisin. Uskaltaisinko?
Kaipaisin varmasti perhettä, ja ystäviä täällä. Kaipaisin myös S:n seuraa. Olen jo ehtinyt tykästyä tuohon poikaan. Silti, uskoisin, että voisin lähteä. Antaa ajan näyttää, miten minun ja S:n suhteen kävisi. Tulisiko S perässä sitten, kun aika olisi sopiva? Sitä ei voi tietää. On vain sanat ja suunnitelmat. Elämässä voi kuitenkin käydä miten vain. Kuitenkin tässä vaiheessa kaikki on vielä niin alussa, että voin ajatella lähteväni yksin. Ajatella. Jos muuttohetki todella tulisi, voisin yrittää syödä sanani. Ymmärtäisin, että en halua päästää irti. Että tuossa pojassa voisi olla niin paljon sellaista, mistä en olisikaan valmis päästämään irti.
Jos H olisi valmis lähtemään mukaan, niinkuin on aiemmin puhuttu, pärjäisin paremmin. Paljon on puhuttu lähtemisestä, muutamaksi kuukaudeksi maailmalle, tai sitten ihan oikeasti toiselle paikkakunnalle. En ole varma, miten tosissaan neitiseni on. Täytynee ottaa selvää.
Sitäpaitsi, ainahan juna voisi tuoda minut takaisin.
Niin. Tämä haave on elänyt jo kauan aikaa. Kai siitä lähtien, kun sanoin kaupungille heiheit. Silloin kuitenkin tilanne oli toinen. Kotipuolessa oli liian paljon sellaista, joka kuului jokapäiväiseen elämääni. En osannutkaan päästää irti. Sitten tuli K, joka ei tahtonut lähteä. K:n kanssa olin niin tosissani, etten olisi missään nimessä ollut valmis jättämään sitä rakkautta, en sellaisen asian vuoksi.
Mutta nyt. Uusi elämä. Uudet haasteet. Uusi kaupunki?
Mutta vielä suurempana haaveena tällä hetkellä on muutto. Vaikka viihdynkin Oulussa hyvin - olen kotiutunut tähän kaupunkiin. Minun on täällä hyvä olla. Kuitenkin, Turku houkuttelisi. Enemmän kuin koskaan. Siellä yhden vuoden vietin, ja kyllä - Turku vei osan minun sydämestäni. Kaupungissa vain oli sitä jotain. Ja tottakai myös Ystävä jos toinenkin. Tiedän, että viihtyisin siellä. Kaipaan jopa niitä kävelyjä kauppaan, sen kirkon ohi. Voi olla, että muistoissanin olen romantisoinut asioita. Ei kaikki ollut ruusuista - kaukana siitä. Rahattomana, koti-ikävissäni, aika-ajoin yksinäisenä. Kaikesta huolimatta tahtoisin takaisin. Uskaltaisinko?
Kaipaisin varmasti perhettä, ja ystäviä täällä. Kaipaisin myös S:n seuraa. Olen jo ehtinyt tykästyä tuohon poikaan. Silti, uskoisin, että voisin lähteä. Antaa ajan näyttää, miten minun ja S:n suhteen kävisi. Tulisiko S perässä sitten, kun aika olisi sopiva? Sitä ei voi tietää. On vain sanat ja suunnitelmat. Elämässä voi kuitenkin käydä miten vain. Kuitenkin tässä vaiheessa kaikki on vielä niin alussa, että voin ajatella lähteväni yksin. Ajatella. Jos muuttohetki todella tulisi, voisin yrittää syödä sanani. Ymmärtäisin, että en halua päästää irti. Että tuossa pojassa voisi olla niin paljon sellaista, mistä en olisikaan valmis päästämään irti.
Jos H olisi valmis lähtemään mukaan, niinkuin on aiemmin puhuttu, pärjäisin paremmin. Paljon on puhuttu lähtemisestä, muutamaksi kuukaudeksi maailmalle, tai sitten ihan oikeasti toiselle paikkakunnalle. En ole varma, miten tosissaan neitiseni on. Täytynee ottaa selvää.
Sitäpaitsi, ainahan juna voisi tuoda minut takaisin.
Niin. Tämä haave on elänyt jo kauan aikaa. Kai siitä lähtien, kun sanoin kaupungille heiheit. Silloin kuitenkin tilanne oli toinen. Kotipuolessa oli liian paljon sellaista, joka kuului jokapäiväiseen elämääni. En osannutkaan päästää irti. Sitten tuli K, joka ei tahtonut lähteä. K:n kanssa olin niin tosissani, etten olisi missään nimessä ollut valmis jättämään sitä rakkautta, en sellaisen asian vuoksi.
Mutta nyt. Uusi elämä. Uudet haasteet. Uusi kaupunki?
11 comments:
Tyypillisiä mietteitä. Täällä päin oli puheenaiheena hiljattain samat asiat. Ei vakavissaan oltu eikä olla mihinkään lähdössä, mutta kysymyksenä oli "mitä jos tulisi sellainen tilanne".
Olen rakastunut tähän kaupunkiin. Tunnen tämän hyvin ja olen viihtynyt täällä erinomaisesti (pientä kaverikaipuuta lukuun ottamatta). En toivo lähtöä täältä, mutta sellainen tilanne tulisi, niin ainakin kaksi kaupunkia on listalla, joihin voisin lähteäkin: Jyväskylä ja Tampere.
Tällä hetkellä kaikki on tosin (ainakin suht') hyvin, eikä tarvetta lähteä ole. Toivon tosin tämän oman tilanteeni paranevat nopeasti. Missä se minun mentävä aukko odottaa? Koulutuksessa vai töissä?
Täällä on tehty pariinkin otteeseen elämälle muutto:
1. kerta oli kun kyllästyin kiusaamiseen ja vaihdoin maisemaa. Tämä tapahtui ala-asteen jälkeen, jolloin en jatkanutkaan pikkukaupunkimme ainoassa yläkoulussa vaan lähdin kohti parempia maisemia Turkuun (kyllä tuohon samaiseen kaupunkiin :)! ). Tämä oli tietenkin helppo "muutto", koska tavaroitani en missään vaiheessa muuttanut toiseen kaupunkiin vaan kuljin bussilla aamuin illoin kouluun ja takas. Tämä tuntuu nyt pieneltä muutokselta, mutta silloin, 12 vuotiaalle tytöntyllerölle, se oli ISO muutos!
2. muutto olikin sitten isompi, kun päätin lähteä opiskelemaan. Olin ihan valmis muuttamaan Ouluun tai Pieksämäkeen, mutta ei tarvinnut niin kauas vaan Helsinkiin vain.Tällöin en tosin tuntenut täältä ketään, mutta täälläpä sitä vielä asustellaan ja tyytyväisenä siihen, että on uskaltanut joskus lähteä tutuista kuvioista tutuista ympyröistä jonnekin, josta ei ole varma mitä se tuo tullessaan:)
Nyt olen tyytyväinen siihen mitä mulla nyt on. Elämä on oikeastaan paremmin kuin koskaan :D
Joten rohkeasti vain Misa tekemään ratkaisuja ja askelia kohti uutta! Jos ei tunnu hyvältä, niin aina juna takaisin Ouluun sut vie ;)
Olipas aikas sekava kirjoitus, mutta toivottavasti pysyt perässä ;)
Hali, L
Voi muuttaisitkin Turkuun, se olis ihanaa! :)
Mutta noin niinkuin helpommalla pääsisit nimenomaan lähtemällä pitkälle lomamatkalle jonnekin ulkomaille... Ajattele, hyvä ystävä mukaan, reppu selkään ja avoimin mielin kohti uusia seikkailuja! Voi olla, että kuukausikin jossain ihan toisenlaisissa ympyröissä voisi piristää ja tehdä sulle hyvää. Ja kuten Laurelinkin totesi, niin kaikki tiet vievät takaisin Ouluun... jos niin haluat. Olit sitten missä tahansa, niin kotiin on aina lyhyt matka :) Rohkeasti kokeilemaan, jos siltä tuntuu!
Sanoit sen itsekin, ainahan juna voi tuoda takaisin. Jotenkin tahdon uskoa ettei elämään heittäytymällä menetä mitään. Varpaansa voi kolauttaa mutta sekin paranee puhaltamalla :) Mutta kieltämättä ihmiset ja etenkin rakkaat ihmiset ovat niitä jotka pistävät lähtöä miettimään. Mutta niin... Junat kulkee :)
Mullakin oli aikoinaan yksi merkittävä ja mieleenpainuva vuosi Turussa. Se on kiva kaupunki! Mä olen elänyt jonkinmoista kiertolaiselämää aikuisikäni (kohta 10 vuotta, hrrr!), tosin niistä vuosista olin Helsingissä yli 5 v..Mutta tämä on sopinut mulle oikein hyvin. En tosin tiedä, mistä itseni löydän taas seuraavaksi. Mutta tuleepahan nähtyä elämää eri puolella maata..joten mene ja koe!
Muuttohaaveissa ollaan täälläkin! Vielä syksyllä olin sitä mieltä, että vietän ehdottomasti seuraavan kesän Jyväskylässä. Tänne muutto runsas pari vuotta sitten on yksi elämäni parhaimmista teoista, silloin oli niin helpottavaa päästä vanhoista kuvioista pois. Varsinkin kun isän vanhemmat - mulle todella tärkeät ihmiset - siirtyivät ajasta ikuisuuteen ja viisivuotinen seurustelukin päättyi. Nyt kuitenkin alkaa Jyväskylän aika olla jo ohi ja suunnitelmissa on toukokuussa muuttaa Tampereelle. Ja voi miten odotan sitä jo!
Myös Turkuun muuttaminen on ollut mielessä, mutta en taida vielä olla siihen valmis. Tiedän kuitenkin jonain päivänä palaavani sinne, kun olen niistä maisemista kotoisin. :)
Vaiketa päätöksiä tällaiset aina, mutta pitää tehdä kuten parhaalta tuntuu. Rohkeasti kohti uusia haasteita!
Kauheeta, mäkin olen pyöritellyt mielessäni _muutoksen haluun_ liittyviä asioita... paikkakunnan vaihdoskaan ei ole omalta listaltani pois...
Kevät? Muuttolintujen aika...
Lähde vielä kun voit! Nimim. se joka aina on jäänyt...
Voi miten paljon te kultaiset ootte mulle tukea antaneet tämän asian suhteen. Oi kiitos :)
Kermakisu.
Ihanaa, kun teitä kuitenkin on kaksi ihmistä, jotka olisitte valmiita lähtemään. Ei tarvitse ainakaan toisen "väkisin lähteä", jos ei siltä tunnu. Yhdessä tehtävät päätöksethän ne niitä parhaita on :)
Jyväskylä ja Tampere vaikuttavat minunkin mielessä paikoilta, joihin voisin muuttaa. En tiedä edes miksi, mutta vaikuttavat sellaisilta.. kivoilta paikoilta :)
Toivottavasti me molemmat löydetään se aukko, joka on tarkoitettu juuri meille!
Laurelin.
Pysyin mie perässä :)
Muutos numero yksi kuulostaa hirmu rohkealta teolta. Hyvä sie, jo 12-vuotiaana olet ollut noin vahva :) Kai siellä uudessa koulussa sitten oli parempi olla?
Muutto numero kaksi, sekin oli rohkea teko. Muuttaa paikkaan, josta ei tunne ketään. Riskinotto siis kannatti, loistava juttu! Tuollaisia sitä pitäisikin tehdä - irtiottoja tutusta ja turvallisesta. Ja sitten saakin jotain uskomattoman hienoa vastalahjaksi :)
Hali!
Adalmiina.
Nii'in, siekin olisit siellä! Voi, miten olisikin ihanaa nähdä sinua ihan oikeasti. Olen niin tykästynyt sinuun, niinkuin tiedätkin :)
Ihan tottahan tuo, että helpommalla pääsisi, kun tekisi sen pitkän loman jonnekin maailmalle. Mutta antaisiko se sen jonkin, mitä kaipaan? Ja toisaaltahan se vaatisi myös enemmän rahaa. Vaikka kuulostaakin ihan äärettömän houkuttelevalta!
"Olit sitten missä tahansa, niin kotiin on aina lyhyt matka." Juuri tuollaisen lauseen halusinkin kuulla, kiitos kultaseni :)
Tiuku.
Niin miekin haluaisin uskoa, että heittäytyminen ei tarkoita menettämistä, vaan uusia alkuja siinä niiden vanhojen hyvien asioiden rinnalla.
Puhalletaan yhdessä niitä kipeitä asioita sitten pois :)
Meryl.
Ai siekin oot Turussa ollut pätkän elämästäsi? Kiva kaupunki, ihan totta!
Kiertolaiselämässä varmasti on puolensa, ja olenkin hieman kadehtien katsonut teitä ihmisiä, jotka siihen pystyvät. Sitä saa nähdä ja kokea kaikenlaista, ei jämähdä samoihin vanhoihin kuvioihin tai asioihin. Hatunnoston arvoista!
Johanna.
Ja sitten, kun se tarvittu etäisyys on otettu, on aika liikkua taas.. Jotenkin sitä tuntee sen, kun olisi taas parempi mennä. Kun tietty elämänvaihe on ohi, ja on valmis ottamaan vastaan kaikkea uutta. Ettei jää jumittamaan, ja löydä itseään vielä vuosienkin päästä siitä samasta vanhasta kahvilasta, jossa viihtyy, muttei välttämättä IHAN niin hyvin kuin toivoisi.
Ihanaa kun on jotain mitä odottaa! Ajattele, toukokuuhun ei ole enää pitkä aika :)
Ehkä me sitten joskus vielä Turussa tavataan ;)
Junika.
Niin, onko se kevät, joka tuo nämä kaikki muutoksen tuulet tullessaan? Joskus sitä vain kaipaa enemmän kuin muulloin, eikä kaikkea voikaan jättää pelkäksi puheeksi. Joskus asioille olisi tosiaan tehtävä jotain. Joskus kaipuu vain on niin sanattoman suuri..
Sivukuja.
Ehkä minunu tosiaan pitäisi! Entä sie, ei kai se vieläkään ole liian myöhäistä?
Turku on kyllä ihana kaupunki :) Miun pikkusisko muutti sinne alkuvuodesta ja kävin siellä pari viikkoa sitten ja ihastuin täysin. Siskoseni asuu just melkein siinä kirkon vieressä :) Huono puoli siinä on se, että se on niin kaukana täältä katsottuna.
Entäs jos kuitenkin kokeilet ensin jotain matkaa, jos siulla kaukokaipuuta on. Jos ei sillä asetu, niin sitten harkitsisit muuttoa?
Post a Comment