Rikkaimuri on hurissut, ja koti nyt jokseenkin siisti. On vaikeaa elää ilman pölynimuria. Tänään se taitaa kuitenkin löytää tiensä kotiini. Äpy lupasi ostaa jonkun hurisijan, kun onhan tuo aika turha(uttava)a hommaa kontata pienen leivämurusille tarkoitetun vempeleen kanssa sängynalusiakin.
Onneksi sängyn alle ei näe, ellei todella katso.
Raha. Ongelma. Todellakin. En ymmärrä, miksi keikkatyö tehdään niin vaikeaksi. Kun luulet eläväsi liiton päivärahalla, mieti useammin kuin kahdesti ennen kuin otat vastaan parin päivän työn. Paperisota nimittäin on kamala! Edelleen odotan tammikuun viimeisiltä kahdelta viikolta rahoja tuleviksi. Ja tottakai siitä eteenpäinkin. Tämä on naurettavaa. Satunnainen työ - se ei kannata, ellei sitten satunnaisella tarkoiteta useampaa viikkoa. Olen korviani myöten täynnä tätä kaikkea.
Onneksi on kevät.
Onneksi aurinko paistaa.
Onneksi tänään saan kauan kaivattuja vieraita.
Onneksi yksi puhelu tänään toi hieman toivoa tähänkin tilanteeseen.
Kunpa voisin sanoa "Ei kiitos, en tule teille töihin.", jos se puhelu joskus tulee. Viimeisin käänne siinä vakituisessa työpaikassa on nyt se, että he ovat mielummin valinneet sinne töihin jonkun oppisopimuksella. Ja jos hän ei nyt jostain syystä tahdo aloittaa työtä, niin sitten olisi mulle töitä. OIKEASTI. Mullehan siellä oli luvattuna työpaikka heti, kun tarvetta on. Jep. Miten kukaan ihminen voi kohdella toista tällä tavalla? Ja miten ihmeessä mie saisin itseni sellaiseen tilanteeseen, että antaisin niiden haistaa paskat, enkä ikinä astuisi jalallanikaan siihen paikkaan? Ei ihmisiä pitäisi voida kohdella ihan miten sattuu.
Onneksi olen saanut tedä keikkatyötä sellaisessa paikassa, jossa todella viihdyn.
Onneksi on olemassa mahdollisuus, että työ siellä jatkuisi edelleen.
Myös Turussa olisi avoinna ainakin pari paikkaa, joihin voisi hakea. Ei, en ole unohtanut haavettani, vaikka en siitä aktiivisesti puhukaan. Houkuttelee. Niin kovasti. Tahtoisin edelleen lähteä. Nyt on kuitenkin luvassa viikonloppureissu, joka hetkeksi hiljentää kaipuuni. Tai mistä tuota tietää, vaikka se vain saisi kaipuun huutamaan kovempaa. Ehkä Turku vie mukanaan jo päivän aikana, enkä enää koskaan palaa Ouluun.
Onneksi on olemassa ovia, jotka voi avata.
Onneksi en ole sitoutunut mihinkään, mikä pitäisi minut väkisin Oulussa.
Välillä tuntuu, ettei tästä tule mitään. Mutta kun jaksaa ajatella asioita tarpeeksi monelta kantilta, jotain hyvääkin löytyy. Haluan nähdä asioissa muutakin, kuin ilmiselvän. Silti, juuri tällä hetkellä näen ihmisessä paljon asioita, joista en pidä.
Onneksi minulla on pyykkikone.
Käännä kasvosi aurinkoon, niin et näe varjoja.
4 comments:
Tulin vastavierailulle uteliaana kurkkimaan, kuka on käynyt blogissani. Lueskelin sieltä täältä näitä juttuja ja myös siitä aikaisemmasta blogistasi joitain pätkiä. Hassua, miten monessa asiassa sitä voi samaistua tuiki tuntemattomaan! Eroajatukset saivat miettimään omaa eroa, josta on tosin useita vuosia jo aikaa ja sittemmin olen mennyt toisaalla naimisiinkin. Olin kuitenkin entiseni kanssa kauan ja vakavissani, tottakai se jättää jäljen ihmiseen. Edelleen olemme hyviä ystäviä, mutta minusta tuntuu, etten ole missään välissä ennättänyt oikein tehdä sitä kunnollista surutyötä, joka erosta olisi pitänyt seurata. Rupesin niin nopeasti seurustelemaan toisaalla ja sitten löysinkin jo nykyisen mieheni. Ei siinä jäänyt aikaa surulle. Nyt vasta, seitsemän vuoden jälkeen olen muutamien surullisten tapahtumien myötä alkanut käydä läpi niitä asioita ja toisinaan tuntuu, että ne ovat kerenneet tosiaan kasvaa korkoa tässä välillä. Kai parempi myöhään kuin ei ollenkaan.
Menenpä tästä samoin tein ruksimaan blogisi listalta ja tulen siis vielä takaisin!
Mahtavaa Misa :) Mekin lähdetään viikonlopuksi Turkuun! Tarjolla olisi yhdet 2x30v. synttärit ja kotioloilua. Vietetään molemmat mukavat viikonloput ;)
Ikävää kuulla, ettei siitä työpaikasta ole vielä tullut mitään :( Ikävää tuollainen kökköily *tupla :(* Mutta uskon, ettei tilanne voi koko elämää jatkua vaan ratkeaa jossain vaiheessa jollain mahtavalla tavalla!
Oli mukava pitkästä aikaa lukea kuulumisiasi. Voit ilmeisesti jo paljon paremmin ;)
Laurelin
Loviisa.
Tervetuloa, mukava kun löysit paikalle :)
Nämä eroasiat menee kai aika samaa rataa monilla, vaikka oma tilanne eroiasikin siitä omasta tilanteesta miten paljon tahansa. Mutta on hienoa, että kokemuksia ja ajatuksia voi jakaa! Onhan totta, että vertaistuki auttaa jaksamaan eteenpäin.
Tuo koron kasvu on varmasti ihan totta. Asiat on kuitenkin jossain vaiheessa käsiteltävä, oli elämäntilanne mikä hyvänsä. Toivottavasti siekin saat asiat käytyä läpi, eikä se korko ole sitten jossain vaiheessa ihan mahdottoman suuri.
Laurelin.
Jep, ihanaa ja ikimuistoista viikonloppua sullekin! Ties vaikka huomaamatta törmättäisiinkin Turussa :D, ainakin pikku-Leon tunnistan jos kohdalle osuu :) Vai ootteko te pojua ottamassa mukaan?
Kökköilyä tosiaankin! Olen edelleen mielikuvissani sanomassa Kiitos-eitä. Toivotaan yhdessä, että todellisuus ja mielikuvat kohtaavat :)
Kyllä. Mie voin jo paljon paremmin. Pikkuhiljaa ne vanhat asiat ottavat ja katoavat - uudet päänvaivat saavat tilaa tuolla mielen kiemuroissa..
Leonid lähtee mukaan :) Katsotaan jos törmätään!
Post a Comment