Posti hukkasi kirjeen, joka oli menossa liittoon. Siinä meni minun rahat, minun tämän viikon onnenpisara, jota olin odottanut jo niin kauan. On tämä työttömän elämä niin kurjaa. En ymmärrä, miten tällaisesta oikeasti selviää. Paperisotaa ja epätoivoa. Riittääkö rahat jauhelihaan ja vessapaperiin? Entä hammastahna ja shampoo, kai sitä pitää ihmisen puhdistautuakin. Onneksi jo ensi kuussa pitäisi olla toisin. Olen saanut tehdä paljon tunteja sinne kivaan paikkaan, josta sitten ilta- ja viikonloppulisien kautta saakin jo ihan erilaiset rahat, kuin mihin on viime kuukausina tottunut. Lisäksi tuo liitto-asia pitäisi jo siinä vaiheessa pyöriä ihan normaalisti. Täytyy toivoa, että kaikki menisi niinkuin pitää. Ei enää tällaisia ikäviä yllätyksiä, eihän?
Laivareissun toteutuminenkin pelottaa tässä kohdassa. Entä jos rahat eivät ehdikään tulla? Miten mie selviän siitä pettymyksestä, joka tulee, jos tytöt starttaavatkin kohti Turkua ilman minua? Alunperin oli jopa tarkoituksena jäädä Turkuilemaan hetkeksi, mutta kun työt pukkaavat päälle, niin eihän tuota pysty. Sen kun olisi joutunut perumaan, niin olisi jo itku tullut. Jotain hyvääkin.
H-rakas osti minullekin lipun ensi viikonlopun keikalle. Olen kuulemma niin hyvää seuraa, että siitä voi jopa maksaa. Tsih. Ihana tyttö :)
Ihana Greyn anatomia kutsuu. Olen rakastunut.
Laivareissun toteutuminenkin pelottaa tässä kohdassa. Entä jos rahat eivät ehdikään tulla? Miten mie selviän siitä pettymyksestä, joka tulee, jos tytöt starttaavatkin kohti Turkua ilman minua? Alunperin oli jopa tarkoituksena jäädä Turkuilemaan hetkeksi, mutta kun työt pukkaavat päälle, niin eihän tuota pysty. Sen kun olisi joutunut perumaan, niin olisi jo itku tullut. Jotain hyvääkin.
H-rakas osti minullekin lipun ensi viikonlopun keikalle. Olen kuulemma niin hyvää seuraa, että siitä voi jopa maksaa. Tsih. Ihana tyttö :)
Ihana Greyn anatomia kutsuu. Olen rakastunut.
Et voi saada kaikkea, mihin se mahtuisi?
4 comments:
Oi voi :|. Tiedän niin hyvin tuon tunteen, kun jokainen killinki pitää laskea. Viime syksynä pesin vissiin parin viikon ajan hiukseni Family Fresh -suihkusaippualla, koska ei ollut rahaa shamppooseen ja hoitoaineeseen. Opintorahalla kitkuttaessani minulla on rahaa ruokaan noin 30e/viikko. Ostelen levyjä alesta ja otan opintolainaa, että pystyn ratsastamaan ja selviydyn postimyyntilaskuista (noin 40e suuruisista). Siksi olenkin ihan onneni kukkuloilla, kun sain kesätöitä, joissa on tuntipalkka lähes kahdeksan ja puoli euroa. Minulle se on paljon.
Pitää vielä tarkentaa, että tuon 30 euron viikkosumman pitää riittää pesuaineisiin, tampooneihin, levyihin... Eli siis kaikkeen muuhunkin kuin ruokaan. Köyhää on elämä.
Kituuttaminen on syvältä. Että siinä mielessä raha tekee kyllä onnelliseksi. Ei sulla ole mitään maksuaikakorttia, jolla pääsisit hetkellisen kuopan yli? Itselläni sellainen on toiminut "vanhempinani" jo vuosia. Ei tarvitse ruikuttaa pikalainaa vanhemmilta, kun saa sen itsekin.
Simone.
Saa nähdä, miten uusi päättäjistömme alkaa ajamaan pienen ihmisen asioita. Jostain syystä en ole kovinkaan optimistinen. Mutta voihan olla, että yllättävät meidät pienet..
30 euroa viikossa, ei se ole paljon, totta. Mutta paremmat ajat koittavat vielä meille molemmille. Onnea vielä kesätyöpaikasta :)!
Arokettu.
Maksuaikakortteja mulla ei ole. Varmaan monille ihmisille hyvä asia, mutta itse en oikein uskalla sellaiseen ryhtyä.. Kun ei tässä vaiheessa ole vielä mitään tietoa mistään vakituisista tuloista, niin siinä sitten ollaan niidenkin ongelmien kanssa. Toisaalta kuulostaisi kyllä olevan hyvä vaihtoehto vanhemmille :)
Post a Comment