Pakko vielä jatkaa parilla lauseella tuohon edelliseen postaukseen liittyen. Arokettu kirjoitti vanhoista nukkumaanmenorituaaleistaan. Miekin muistin oman järjettömän pitkän litaniani aina joka ilta ennen nukkumaan menoa. Ensin tottakai ne pakolliset Hyvää yötä, nuku hyvin, kauniita unia, oman kullan kuvia. Sitten sängyssä kädet ristiin. Ensin Levolle laskeudun luojani. Olen vasta vanhempana oppinut tuon rukouksen oikein (joskaan en nykyään muista ikinä ristiä käsiäni nukkumaan laittaessa), pienenä tyttönä sanat eivät ihan menneet oikein. Jokaista sanaa oli minunkin ajateltava, ettei sitten tarvinut uudelleen lukea koko rukousta - ajattelematta kun siitä ei olisi ollut mitään hyötyä. Lopulta aloin pelkäämään rukousta, jos vaikka oikeasti kuolen, kun sellaisia ajattelen. En kuitenkaan voinut lopettaa iltarukouksen lukemista, sekin olisi pelottanut. Entä jos kuolen, enkä sitten pääsekään sinne Taivaan Isän tykö? Rukouksen lopussa sitten oli se oma osio, joka oli joka ilta pakko sanoa. Vaikka miten väsytti, ja vaikka miten sen pituus meinasikin kyllästyttää.
Kaikki alkoi toiveesta, ettei kukaan ihminen maailmassa näkisi painajaisia. Jos se ei olisi mahdollista, niin sitten kukaan ihminen Euroopassa. Jos se ei olisi mahdollista, niin sitten kukaan ihminen Suomessa. Jos se ei olisi mahdollista, niin sitten kukaan koko kotipaikkakunnallani. Jos se ei olisi mahdollista, niin sitten kukaan minun suvustani. Jos se ei olisi mahdollista, niin sitten kukaan minun perheestäni. Jos se ei olisi mahdollista, niin sitten en ainakaan mie..
Kauniita unia :)
Kauniita unia :)
2 comments:
Heh, heh. Nyt nuo muistot jo varmasti naurattavat sinuakin, mutta ajatteles kuinka rankkaa oli olla lapsi, kun todellisuus ja mielikuvitus sotkeutuivat niin helposti. Sitä ihan tosissaan pelkäsi, että omat teot ja tekemättömyydet vaikuttavat koko maailman asioihin.
Niin ne tekevät, saavat hymyilemään :) Vaikka tottahan se on, silloin se ei ollut hauskaa. Oli PAKKO tehdä tietyt asiat, ettei maailma ainakaan minun vuokseni luisuisi raiteiltaan. Hassua, mutta niin totta. Onneksi jo kuitenkin unohdettuja tapoja, joista pääsi kuin pääsikin eroon :)
Post a Comment