Saturday, May 12, 2007

Viikonloppuna


Eilen olin piiitkästä aikaa töissä. Siellä kivassa paikassa, jossa pari kuukautta vietin. Ovat soittaneet aiemminkin, josko pääsisin tulemaan. Mutta arki on ollut sellaista kiirettä ja vipellystä, ettei ole ehtinyt.. no, yhtään mitään tuollaista virallista ja järkevää. Sen sijaan on käyty Ikeassa, kyläilty, mitä milloinkin. Eilen oli kuitenkin oikeasti mukava käydä tutussa paikassa. Oli mukavaa, kun yksi nuorista huudahti iloisena Onpa kiva! kuullessaan Kodyn taas olevan töissä. Vastaava ohjaaja puhui mahdollisesta työrupeamasta lähiaikoina. PEUKKUJA. Mitään ei luvannut vielä, kun mikään ei ole ollenkaan varmaa. Enkä miekään odota, että se toteutuisi. Toivon kuitenkin. Sillä mikä olisi sen mukavempaa. Oli mukavaa nähdä tyttöä, kenestä on työssäoloaikana ehtinyt tulla ihminen, kenen kanssa voi Jutella. Katsokaa nyt, miten paljon mie rupattelen yhdestä ainoasta työvuorosta. Silly me.

Äpy ja Pikkumies tulevat tänään kylään. Hiphei! On sitäpaitsi aikamoinen viikonloppu edessä noin muutenkin. Kiekkoa - hhjj :) En ole tainnut paljoa jääkiekosta edes mainita täällä blogimaailmassa? Hassua. Kun tosiasiassa minut oikeasti saavat liikkeelle nämä tällaiset kiekkohässäkät. Tv:n edessä istun kuin liimattu, jännitystä ja meteliä, iloa ja surua. USA-pelin aikana ennen rankkareita mittasin pulssini, ihan vain mielenkiinnosta. Noin 120 x minuutissa se parka hakkasi. Ja Petteri Nummelin, siinä vasta mies. Mie olen ihaillut tuota miestä jo ikuisuuden. Ja aina vain, ihana.




Kiekkoviikonloppua, Euroviisuja, ruokailua kivassa ravintolassa. Kaikkea mukavaa tiedossa. On vain yksi ongelma. Äippä ei edelleenkään tiedä, että olen taas alkanut polttamaan. Eikä saa tietääkään. En ole ikinä polttanut äidin nähden, enkä aio sitä koskaan tehdäkään. Nyt on vain taisteltava kiukkua vastaan. Se väkisinkin nostaa päätään, ei osaa jättää minua rauhaan. Pirun nikotiini ja sen puutteen mukanaan tuomat vieroitusoireet.

Nyt siirryn täyttämään veroilmoitusta ja siihen kirjattavia matkakuluja. Menen suihkuun ja siivoan vähän, jotta yökyläilijät mahtuvat sekaan. Illalla jännitän ja juon muutaman siiderin. Puen päälleni uuden kivan paidan, ja nautin viikonlopusta. Äitienpäivästä. Äiti, mie rakastan sinua.

Todellisen kauneuden täytyy kasvaa sisältäpäin.

5 comments:

Anonymous said...

Oo, kivat työjutut on kivoja (kuinka omaperäisesti ilmaisenkaan tänään itseäni)! Peukut on tiukasti tanassa sen tulevan mahdollisuuden toteutumisen puolesta.

Amaaria said...

Huikkaanpa täältä, että kommenttisi myötä löysin tänne... ;) Kovasti on tutunnäköistä!

Kody said...

Loviisa.
Eikös ookin :)? Peukkuja pidetään kovasti, toivottavasti tuo auttaa!

Sivujkuja.
Kiva kun löysit perille :) Niinhän täällä on ihan samanlaista kuin ennen, pientä nimenvaihdosta lukuunottamatta.

Anonymous said...

Kuulostaa ehkä hölmöltä tää kymysys, mutta. Onkohan tuo skeittaava pikkupoika (tai ehkä se ei enää niin pieni olekaan), jonka ikkunastani näen, mahdollisesti sun pikkuveikka? :) Huomasin jonku skeittaavan ulkona ja eka reaktio oli, että "Kodyn pikkuveli" :D

Kody said...

Hengetär.
Tsih. Hassua, miten blogi-ihmiset tulevat aina ihan arkipäiväänkin mukaan, happens to me as well :)
Mutta ei, ei se ollut meidän Pikkumies. Lähtivät jo sunnuntaina kohti kotia. Mutta jos viikonlopun aikan näit jonkun, se saattoi hyvinkin olla meidän PM :)