Pitkä lista pysyy edelleen melkein yhtä pitkänä. Ainoastaan poliisilaitoksen asia on hoidettu. To-do-listalla sen sijaan vielä monta asiaa toimitettavana. En ymmärrä, mikä tästä tekee niin vaikeaa. Mie sen teen vaikeaksi, ja ihan suotta.
Pari kaksin verroin tärkeämpää asiaa sen sijaan on hoidettuna. Uusi peitepuikko jo niin päivettyneelle iholle ;). Suihkuun kiva kori tavaroiden säilytystä varten. Ruokatarpeet illaksi.
Ja uskokaa tai älkää - Oulussa on ollut tänään LÄMMIN. Kova tuuli niinkuin yleensäkin, mutta sitäkin lämpimämpi sellainen. Mittari näyttää noin 18 astetta. Aurinkolaseillekin oli käyttöä. Tosin nyt ilma näyttää harmaantuvan. Mutta kaikesta tästä voimme kuitenkin päätellä, että kesä tosiaankin tekee tuloaan! Eilen näin ensimmäiset täydessä kukassa olevat voikukatkin. Miten nuo elämän pienet asiat tekevätkin joskus niin iloiseksi.
Onnellisuus. Se hypähti aiempaan tekstiin ihan kuin huomaamatta. Kun olin jo julkaissut tekstin, aloin itsekin asiaa miettimään. Vielä illalla sängyssä unta odottaessani asia nousi mieleen. Olenko mie tosiaan onnellinen? Ei kai ole mitään syytä olla olematta. Mutta muistan edelleen, miten vielä jokin aika sitten asiaa mietin. Kaikki on oikeastaan aika kivasti. Mikään minun elämässä ei ole oikeastaan vinossa. Mutta että onnellinen? En mie onnellinen ole. Jotain vielä puuttuu. Ja nyt, ihan varkain se pieni, mutta niin merkityksellinen sana hiipi luokseni, ja hyppäsi suusta ulos aivan varoittamatta.
Jostain syystä hämmennyin. Täysin ja kokonaan. Mitä onnellisuuteen sitten vaaditaan?
Ei ole työtä. Ei ole vakaita tuloja. Ei ole varmuutta siitä, mistä saan rahat seuraavan kuun vuokranmaksuun. Ei ole tietoa siitä, mistä vuoden päästä itseni löydän. Ei ole sitä tulevaisuutta, jonka olemassaolosta olisin voinut vielä vuosi sitten lyödä pääni pantiksi. Ei ole sitä ensirakkautta, jonka kuvittelin kestävän ikuisesti. Ei ole kihlasormusta eikä melkein-omaa asuntoa. Ei ole autoa, eikä asuntolainaa. Eikä edes pyörää.
On ystäviä. On rakastava, ihana perhe. On ihana pieni koti, jossa viihdyn loistavasti. On teitä, jotka voivat viedä minut mihin tahansa. On ovia, jotka voin avata. Ovia, jotka voin jättää kiinni. On ihminen, kenen kanssa saan nauraa ja tuntea oloni hyväksi. On käsi, joka koskettaa. Kainalo, johon käpertyä. On tunne, joka kutittelee vatsanpohjassa. Tunne, jota sanotaan tykkäämiseksi. On ihminen, jonka seurassa voin olla oma itseni. Ihminen, joka pitää kiinni. Ihminen, jota en osannut elämääni odottaa. Mutta joka kuitenkin on tässä. Toivottavasti vielä pitkän aikaa.
Minulla on paljon.
Ja kai se riittää onneen. Se, että huomaamatta, asiaa sen enempää pohtimatta lipsautan suustani sen pienen sanan. Sen, jota en uskonut sanovani.
Taidan mie olla onnellinen.
11 comments:
Minä mietin samoja ja jotain tätä aihetta sivuavaa taisin vast'ikään itsekin kirjoitella. Kai se sitten vaan on niin, että joskus elämässä loksahtaa riittävä määrä riittävän tärkeitä asioita kohdilleen ja sitten tulee sellainen hämmentävä olo, kun ei teekään mieli koko ajan valittaa ja odottaa huomista ja parempia aikoja. Joskus onnellisuuteen riittää ihan vain auringonpaistekin.
Mukava lukea tällaista!
Mä olen onnellinen, uskomatonta, miten voinkaan olla näin onnellinen. Puoli vuotta sitten kaikki tuntui niin toivottomalta. Nyt en edes muista, olenko koskaan näin onnellinen ollutkaan :) Kevät ja ystävät, työ ja kaikki. Kiitos teistäkin kaikista.
Loviisa.
Kiitos :)
Hämmennys on juuri oikea sana. Kun yhtäkkiä - kaikkien vaikeuksien jälkeen sitä huomaakin olevansa tyytyväinen elämäänsä. Onnellinen juuri siinä hetkessä. Ja kai onneen kuuluu myös se, että vaikkei kaikki välttämättä aina olekaan niin loistavasti, tuntee silti olonsa hyväksi?
Meryl.
Ihanaa! Ajattele nyt - me ollaan edelleen niitä käveleviä esimerkkejä :) Kiitos sinustakin! On ollut mukavaa lukea sinun kommentteja, ja kuulla, miten elämä asettuu oikeisiin uomiinsa!
Onnellisuuteen ei tosiaan tarvita omaisuutta tai vakituisuuksia. Ihanaa, että sinulla on asiat hyvin :-)!
-junika-
Kiitos Junika :)
Se on totta, että onni koostuu pienistä asioista. Joskus ne eivät ihan riitä, jotta tuntisi itsensä Oikeasti Onnelliseksi. Mutta nyt - kaikki tuntuu olevan hyvin.
Ihana lukea sinulta tällaista tekstiä! :D Ihan loistavaa. Hykerryttävä tunne, eikö?
Miten se onkaan joskus niin vaikea myöntää tai edes huomata olevansa oikeasti aika onnellinen. Aina löytyy listasta paljon asioita, joita onnellisuuteen mukamas puuttuu... Mutta kun listaa niitä hyviä hyviä asioita joita elämässä jo on (kuten sinäkin teit), niin huomaa omistavansakin paljon hyvää ja kaunista :)
Onnellisuus on aika kivaa!
Täällä se luuraa! :))) Sattumalta - and just to push my luck - klikkasin sun vanhaa kommenttia ja päädyin tänne, jee! Kaivattu onkin jo!
Oulussa siis kaikki hyvin, onnesta ymmyrkäisenä, vad fint! :)
Tässä tulee itsekin entistä onnellisemmaksi kun saa lukea tällaisia tekstejä. Kiitos ja jatkukoon onni pitkään.
Adalmiina.
Onhan se ihana tunne :) Listaaminen ja listojen vertaileminen tosiaan toimii tässä(kin) tilanteessa vallan mainiosti. Ja jos jaksaa sitten listauksenkin jälkeen edelleen tuntea sen hykerryttävän tunteen, kaikki taitaa oikeasti olla ihan kivasti :)
Little Miss Sunshine.
Juu, täällä mie oon :)!
Kiva kun löysit perille. Oisin mie kyllä itestäni ilmoitellu sulle jossain vaiheessa kommentin muodossa, that's for sure :)
Kaikki on hyvin, jep :) Mutta tiedätkö neiti Aurinkoinen mitä? Oon ihan varma, että kun menin tuota tällä tavalla hehkuttamaan, niin ei voi kestää kauaa. Ihan niinkuin mie oikeasti oisin tällainen? Pahan odottaja siis. En mie oo! Mutta nyt vain pelottaa, että miten mahtaakaan käydä. Pitäis pitää suu supussa ja onni sisällään. "Kellä onni on, se onnen kätkeköön".. Ihania nämä suomalaiset ajattelutavat :D
Wille.
Kiva, jos kirjoitukset tuntuu tekevän hyvää mieltä. I'm the messenger of happiness! :D
Hehkuta pois, nainen. ;) Ei se onnen määrä siitä hetkahda.
Ihmiset, jotka asennoituvat positiivisesti, ovat _ihan tutkimustenkin mukaan_ niitä, joille tapahtuu hyviä ja onnellisia asioita. Ettei vaan ois niin, että sellaiset ihmiset tunnistavat helpommin onnen sen nähdessään, ne pienetkin muruset, ja osaavat arvostaa ne huippuunsa. Ja toisaalta osaavat uskoa heikompinakin hetkinä valoisampaan tulevaisuuteen, mahdollisuuksiin, hyvään ja kauniiseen.
Ja kyllähän tämä sunkin kirjoitus osoittaa, että onnellisuus ja hyvä mieli tarttuu - positiivinen, itse itseään ruokkiva kierre siis.
Sinä tuot iloa ja aurinkoa, hei älä koskaan ikinä muutu. :)
LMS :)
Ei kai se hetkahdakaan, mitä nyt heikkona hetkenä menin niin kuvittelemaan :D
Tutkimuksen tulos kuulostaa kutakuinkin järkevältä. Onhan totta, että negatiivisesti maailmaa katselevat ihmiset eivät välttämättä näe ihan sitä kaikkea pientä, eivät välttämättä jaksa uskoa parempaan huomiseen. Tällaisessa kierteessä on sitäpaitsi varmaan jokaisella noin sata x kivempi olla :)
Kiitos, neiti Aurinkoinen kivoista sanoista :)! Pysytään molemmat :)
Post a Comment