Onnen päivät jatkuvat, ja lupauksen olen saanut hehkuttaa, joten here we go :D
Tämä aamu alkoi maan mainiosti, kun kesäsuunnitelmiin tuli oikein huikean hieno lisä. Aamulla puhelin soi. Puhelinnumeron vilkkuessa ruudulla en uskaltanut kuin pienesti toivoa, että tämä nyt olisi jostain työpaikasta. Että mulle olisi käyttöä. Vastasin, ja esittelyn perusteella jo nousi hymy huulille. Laitoin jonkin aikaa sitten yhteen mielenkiintoisen oloiseen työpaikkaan sähköpostia. Että ottavat yhteyttä, mikäli tarvetta on. Tarve on ilmaantunut, ja Kodya viedään nyt. Ainakin hetken aikaa. Ensimmäinen vuoro on heti huomenna. Jännää :) Sitten ainakin kesä- ja elokuun ajan olisi tiedossa täydet tunnit, heinäkuulle vähän väljempää. Jatkostakin oli jo vähän puhetta, mutta sitä katsotaan sitten. Nyt täytyy vain olla oikein reipas ja ihana työntekijä, ja toivoa parasta. Tämä on juuri sellainen paikka ainakin päällisin puolin, jonne itseni kuvittelin silloin koulutuksen alkupuolella. Katsotaan, mitä tulevaisuus sitten tuo tullessaan. Mutta ainakin saan työkokemusta, joka puolestaan varmasti antaa uutta potkua sitten seuraavaa työnhakua ajatellen.
Hetken päästä sain toisen puhelun. Entiseltä keikkalais-työkaverilta. Oli kuullut minun olevan tulossa heille töihin. Siis hei, loistavaa. Vanha tuttu odottaa minua heti ensimmäisen työvuoron aikana. Ja vielä mukava sellainen. Kuulostaa hyvältä. Hän oli kuultuaan, että mie tulen, kertonut johtajalle minun olevan hyvä ja ahkera työntekijä. Jos tuollaisen kuullessaan ei tule hyvä mieli, niin koska sitten?
Johtaja otti tosin aikamoisen riskin, kun pelkän hakemuksen ja noin 20 minuutin puhelun perusteella lupasi töitä kuitenkin aika pitkäksi aikaa. Mutta mikäs siinä - mie teen parhaani ja hurmaan ne kaikki :D Ei tarvitse hänen jälkikäteen harmitella omaa päätöstään.
Paikan työntekijäpoppoo koostuu noin 30-vuotiaista ihmisistä, mikä sekin vaikuttaa positiiviselta asialta. Kun on normaalisti tottunut tekemään töitä noin kaksikymmentä vuotta vanhempien ihmisten kanssa (eikä heissä mitään vikaa ole, en mie sillä :)), niin oman ikäisten ihmisten kanssa työskentelyä osaa arvostaa huomattavasti enemmän. Samantyyppiset elämäntilanteet, samanlaiset kiinnostuksen kohteet. Kaikki sellainen tekee yhteisöön sopeutumisen miellyttävämmäksi.
Onni koostuu pienistä asioista, jotka alkavat nyt viimein loksahdella kohdalleen. En muistanutkaan, miten huonosti olen voinut eron jälkeen. Luin vanhoja kirjoituksiani, jotka kuitenkin palauttivat mieleen sen kurjuuden, minkä kanssa olen joutunut taistelemaan. Olen ollut rikki, pieninä palasina koko tyttö. Ihmisen mieli on kuitenkin siitä ihmeellinen, että se osaa laittaa syrjään asioita, joilla ei enää tässä vaiheessa ole merkitystä. Onneksi. Olisi kamalaa kantaa sitä surun viittaa harteillaan päivästä toiseen, jokaisen vuoden kuluessa. Hetkittäin kaikki se palaa mieleen, ja kyllä - kyyneleet nousevat sellaisena hetkenä edelleen silmiin. Mutta vain hetkittäin. Vain pieninä välähdyksinä. Minulla on kuitenkin hyvä olla. En pelkää sitä, että menneisyys tuntuisi liian raskaalta. En pelkää tunteita, joita koen. Pystyn hymyillen muistelemaan sitä hyvää ja arvokasta, mitä on ollut. Ja samalla katsomaan tulevaisuuteen, joka näyttää hyvältä. Tuntuu hyvältä. Onnelliselta.
Äipälle soitin kertoakseni uudet iloiset uutiset. Ihana, onnellinen äiti puhelimen toisessa päässä. Melkein kyynel silmässä Kodyn onnen vuoksi. Miten kaikki kuitenkin järjestyy. Kaikesta huolimatta kaikki menee niinkuin pitääkin. Mie olen noussut jaloilleni vahvempana. Uusi elämä tuntuu hyvältä.
Mie olen selvinnyt siitä vaikeasta, mikä vielä viisi kuukautta sitten hallitsi elämää täydellisesti.
Tämä aamu alkoi maan mainiosti, kun kesäsuunnitelmiin tuli oikein huikean hieno lisä. Aamulla puhelin soi. Puhelinnumeron vilkkuessa ruudulla en uskaltanut kuin pienesti toivoa, että tämä nyt olisi jostain työpaikasta. Että mulle olisi käyttöä. Vastasin, ja esittelyn perusteella jo nousi hymy huulille. Laitoin jonkin aikaa sitten yhteen mielenkiintoisen oloiseen työpaikkaan sähköpostia. Että ottavat yhteyttä, mikäli tarvetta on. Tarve on ilmaantunut, ja Kodya viedään nyt. Ainakin hetken aikaa. Ensimmäinen vuoro on heti huomenna. Jännää :) Sitten ainakin kesä- ja elokuun ajan olisi tiedossa täydet tunnit, heinäkuulle vähän väljempää. Jatkostakin oli jo vähän puhetta, mutta sitä katsotaan sitten. Nyt täytyy vain olla oikein reipas ja ihana työntekijä, ja toivoa parasta. Tämä on juuri sellainen paikka ainakin päällisin puolin, jonne itseni kuvittelin silloin koulutuksen alkupuolella. Katsotaan, mitä tulevaisuus sitten tuo tullessaan. Mutta ainakin saan työkokemusta, joka puolestaan varmasti antaa uutta potkua sitten seuraavaa työnhakua ajatellen.
Hetken päästä sain toisen puhelun. Entiseltä keikkalais-työkaverilta. Oli kuullut minun olevan tulossa heille töihin. Siis hei, loistavaa. Vanha tuttu odottaa minua heti ensimmäisen työvuoron aikana. Ja vielä mukava sellainen. Kuulostaa hyvältä. Hän oli kuultuaan, että mie tulen, kertonut johtajalle minun olevan hyvä ja ahkera työntekijä. Jos tuollaisen kuullessaan ei tule hyvä mieli, niin koska sitten?
Johtaja otti tosin aikamoisen riskin, kun pelkän hakemuksen ja noin 20 minuutin puhelun perusteella lupasi töitä kuitenkin aika pitkäksi aikaa. Mutta mikäs siinä - mie teen parhaani ja hurmaan ne kaikki :D Ei tarvitse hänen jälkikäteen harmitella omaa päätöstään.
Paikan työntekijäpoppoo koostuu noin 30-vuotiaista ihmisistä, mikä sekin vaikuttaa positiiviselta asialta. Kun on normaalisti tottunut tekemään töitä noin kaksikymmentä vuotta vanhempien ihmisten kanssa (eikä heissä mitään vikaa ole, en mie sillä :)), niin oman ikäisten ihmisten kanssa työskentelyä osaa arvostaa huomattavasti enemmän. Samantyyppiset elämäntilanteet, samanlaiset kiinnostuksen kohteet. Kaikki sellainen tekee yhteisöön sopeutumisen miellyttävämmäksi.
Onni koostuu pienistä asioista, jotka alkavat nyt viimein loksahdella kohdalleen. En muistanutkaan, miten huonosti olen voinut eron jälkeen. Luin vanhoja kirjoituksiani, jotka kuitenkin palauttivat mieleen sen kurjuuden, minkä kanssa olen joutunut taistelemaan. Olen ollut rikki, pieninä palasina koko tyttö. Ihmisen mieli on kuitenkin siitä ihmeellinen, että se osaa laittaa syrjään asioita, joilla ei enää tässä vaiheessa ole merkitystä. Onneksi. Olisi kamalaa kantaa sitä surun viittaa harteillaan päivästä toiseen, jokaisen vuoden kuluessa. Hetkittäin kaikki se palaa mieleen, ja kyllä - kyyneleet nousevat sellaisena hetkenä edelleen silmiin. Mutta vain hetkittäin. Vain pieninä välähdyksinä. Minulla on kuitenkin hyvä olla. En pelkää sitä, että menneisyys tuntuisi liian raskaalta. En pelkää tunteita, joita koen. Pystyn hymyillen muistelemaan sitä hyvää ja arvokasta, mitä on ollut. Ja samalla katsomaan tulevaisuuteen, joka näyttää hyvältä. Tuntuu hyvältä. Onnelliselta.
Äipälle soitin kertoakseni uudet iloiset uutiset. Ihana, onnellinen äiti puhelimen toisessa päässä. Melkein kyynel silmässä Kodyn onnen vuoksi. Miten kaikki kuitenkin järjestyy. Kaikesta huolimatta kaikki menee niinkuin pitääkin. Mie olen noussut jaloilleni vahvempana. Uusi elämä tuntuu hyvältä.
Mie olen selvinnyt siitä vaikeasta, mikä vielä viisi kuukautta sitten hallitsi elämää täydellisesti.
6 comments:
Olen todella iloinen puolestasi! :D Hienoa, että sait hommia. Ja muutenkin on ihanaa kuulla, että menee kaikin puolin kivasti. :)
Itsekin olen taas oppinut arvostamaan näitä laatuiltoja itsekseni, kun hani on viilettämässä työporukan kanssa. Nyt töissä ollessa sitä omaa aikaa ei niinkään ole, joten siitä nauttii ihan oikeasti. Silloin kun oli koko ajan kotona, niin kammosin yksinäisiä pitkiä iltoja. Kyllä tuntuu hyvältä näin päin. :)
Upeeta, babes! :))))
Ei mitään epäilystä what-so-ever, ettetkö muka hurmaisi niiltä kaikilta jalkoja alta. You go girl!
Oi, hienoa! Onnea ihan valtavasti!
Kermis.
Kiitos. Hiphhuraa, työt kummasti antaa sisältöä, ja tunnetta siitä, että mie piru vie osaan kyllä :) Ja totta tuokin - kun on töitä, niin ihan ikiomaa aikaa osaa arvostaa hurjan paljon enemmän, kuin muulloin. Eli tästä ei löydä mitään huonoa, ei vaikka miten yrittäisi :)
Little Miss Sunshine.
Eikö vain :)? Mie meen ja jatkan siitä, mihin viimeksi jäin. Ja näytän niille, että mie oon just oikea ihminen siihen hommaan :)
Kiitos tyttö :)!
Loviisa,
kiitos! Onnitteluista iloistuin :)
Onneksi olkoon! Minä olen vielä siinä suossa, jossa omaa paikka ei ole löytynyt, mutta ihanaa kuulla, että sinä pääset iloitsemaan työpaikasta. :)
Arokettu.
Thänks :) Kaikesta huolimatta - ja ehkä jopa juuri siksi, kun mutkien aikana on aikaa miettiä ja ihmetellä, ajatella tulevaisuuttaan - se onni ainakin hetkeksi tuolta työrintamaltakin löytyi. Löytyy se sullekin, mie ainakin pidän peukkuja korkealla, jotta niin kävisi :)
Post a Comment