Onnenpotku

Pitäisi lähteä Kelalle asunmistukihakemuksen kanssa. Soittaa jollekin, joka voisi täyttää tuon tarvittavan lomakken. En jaksaisi. Paperisotaa pahimmillaan. Olen kai ollut onnekas, kun en ole valmistumisen jälkeen tällaisia joutunut edes ajattelemaan. Mutta jokaisen vastavalmistuneen elämässä taitaa jossain vaiheessa tulla tämä vaihe? Olen vuoden ollut onnekas, saanut olla töissä, ja jokaisen kuun päätteeksi tililleni on ilmestynyt rahaa tekemästäni työstä. Ilman sen suurempia papereiden täyttämisiä.

Muistan, miten pienenä tyttönä ihastukissani katsoin, kun äiti selvitteli papereitaan - täytti ja arkistoi. Se oli mielestäni maailman mukavimman näköistä touhua. En malttanut odottaa, että saan itsekin puuhata noita kiehtovia aikuisten juttuja. Pieni näperryksestä pitävä Misa nosti silloin päätään, mutta isompana ymmärsi, että mukavuus oli puuhasta kaukana. Miten kaikesta onkaan tehty näin vaikeaa?

Tulin koneelle, ja ihan totta, sähköposti oli saapunut. En olisi tuota uskonut, mutta miten muutama sana voikaan tehdä päivästä aurinkoisemman? Hienoa :) Kultaisia ihmisiä on olemassa. Onnenpotku minulle, sillä noiden sanojen avulla jaksan kyllä taas jonkin aikaa. Olkoot ne sitten viimeiset sanat, mitä ikinä häneltä kuulen.

Illalla taas baari kutsuu. En ole ikuisuuksiin viettänyt näin vilkasta baari-elämää. Ennen vakiintumistani sitäkin enemmän - ehkä liikaakin. Mutta silloin, kun vuorotyöläisystävillä on vapaata aikaa, mie menen kyllä mukaan. Eihän minulla muutakaan ole.

Muista, että vaikket aina saakaan sitä, mitä haluat, se voi olla
joskus ihastuttava onnenpotku.

Poimin sähköpostistani mukavan listan asioita, elämänohjeita. Tähän niitä omaksi (ja ehkä teidänkin) iloksi kirjoitan silloin tällöin, postauksien perään. Itselle ainakin antoivat ajattelemisen aihetta.