I love Toni Nieminen-club

Lauantai-ilta kotosalla. Aiemmin kyläily rakkaan T-ystävän luona. Maailman tylsin American idol-jakso. Siis hei, tuo Hollywood viikonloppu on Se Juttu noissa Idolseissa. Ja sitten ne eivät edes näytä laulajia kuin pikkuriikkisen verran. Niin Kauan Odotettu, mutta niin paljon vähemmän saatiin kuin oltaisiin toivottu. Lämpimiä voileipiä. Salmiakkia. Mansikkajäätelöä. Jotain rajaa sentään, tyttö hyvä!

Ainoastaan kolme ihmistä tietää blogini sijainnista. Teidän lisäksenne. K, tottakai. En tee sitä virhettä, että kertoisin S:lle ajatusteni kaatopaikasta. En ainakaan ennen kuin olen täysin varma, että sen pojan kanssa aion elämäni viettää. Ja voi olla hyvinkin mahdollista, ettei sitä päivää edes tule.. Nyt saan tyhjennellä koneen sivuhistoriaa tämän tästä, ettei S vain eksy väärille raiteille. Ei ole K kuulemma käynyt blogillani sitten sen viimekertaisen virheen. En ole varma, uskonko. Mutten sitä tule kai koskaan tietämään. H-ystäväni. L-rakkaani. Tarkoitukseni oli kertoa vielä T-serkkuselle. Luottoystäviä kaikki ihanat tytöt. En osaisi kai kirjoittaa, jos tuttuja lukijoita olisi useampia. Arkojakin asioita. Ajatuksia puhtaina, karsimattomina. Sitten olette siis te, kaikki ihanat ihmiset, joihin olen blogimaailmassa tutustunut. En olisi koskaan kuvitellut, että löytäisin oikeasti ihania ihmisiä täältä. Ni vet vem ni är.

Muistelin taas tänään T-serkun kanssa touhuttuja ihan hassuja juttuja. Tuosta tytöstä kyllä pidän oikeasti. Ollaan yhdessä koettu paljon. Taaperoista asti yhdessä kuljettu. Välissä aika, jolloin jostain syystä ei oltu kovin tiiviisti tekemisissä. Joka tapauksessa silloinkin, kun viimeisestä näkemisestä oli ikuisuus, tuntui kuin se olisi ollut vasta eilen. Tuollaisista ihmisistä täytyy pitää kiinni.

Silloin pieninä tyttöinä, Toni Niemisen kulta-aikana, päätettiin yhdessä kirjoittaa Tonille kirje. Tunnettu biisi sai uudet sanat. ..vain voi silmät niin loistaa, Tonia kun hän katsella saa.. Me laitettiin itsestämme kaikki niihin riveihin. Pikkutyttöjen sydämet oli vallattu. Mutta postimies ei koskaan muistanut tuoda meille sitä kirjettä, jonka lähettäjänä oli Toni Nieminen. Kesälomareissusta on uskomattoman hehkeitä kuvia tytöistä, jotka istuvat kivellä tuulen tuivertaessa hiuksissa. Jostain syystä ne hiukset ei leijuneet ihan niinkuin mainoksien malleilla. Kasetillinen laulua ja naurua on jossain T:n taltepaikassa. Uskomattoman ihania muistoja yhteiseltä ajalta. Makeita nauruja, paljon hymyjä ja iloista mieltä. Niin paljosta saan kiittää, kun olen tuollaisen serkun saanut. Parempaa en voisi toivoa.

Eilen baarin pyörteissä. Taas. Kyllähän siellä mukavaa oli. Ostin pitkästä aikaa Ruotsin siidereitä. Hapitsulta niitä ennen aina ostettiin, ja hyviä olivat. Nykyään vain tuntuu, että juo sokeria, jossa on seassa vähän alkoholia. Makuasioista voi kiistellä, jopa itsensä kanssa.

Baarissa K. Taas. Silloin kun oli vielä me, ei meitä kumpaakaan kovin usein Onnelassa nähty. Jos koskaan. Nelivitonen on aina ollut ykkössuosikki paikoista, mutta jostain syystä ollaan molemmat eron jälkeen alettu viihtyä Onnelassa kaiken sen ihmismassan keskellä. Onkin hyvä, että ollaan väleissä edelleen. Olisi kurjaa, jos toista täytyisi pakoilla koko ilta - tuntea katkeruutta ja vihaa. On paljon kivempaa, kun jutellaan. Ollaan edelleen kavereita. Välillä se tosin tuntuu kummalliselta. Mitä tuota kieltämään. Etenkin se hetki, kun S ja K tapasivat nyt ensimmäisen kerran, ja kädenpuristukset vaihdettiin.

Olen iloinen, kun näen K:n voivan hyvin. Niin sen pitääkin mennä.

Muistatteko sen ikävän kivun ja säryn, huolen ja epätoivon, jota koin niskajumin-migreenin-mitä-se-ikinä-olikaan kanssa? Tuli piru takaisin. Hiipi pikkuhiljaa luokseni. Useamman päivän teki tuloaan. Pakotti ottamaan särkylääkkeitä. Eilen päivällä ei jaksanut enää hiipiä, vaan hyppäsi vauhdilla luokseni. Joskin hieman erityyppisenä kuin aiemmin. Pää kääntyi ainoastaan koko tytön kääntyessä. Luojan kiitos sinulle, S. En tiedä, miten olisin itse päässyt apteekkiin asti. Lääkkeet tekivät tehtävänsä. Ja huomenna toivottavasti jo selviän kokonaisen päivän ottamatta yhtä ainuttakaan pilleriä. Se kierre kun ei saa taas alkaa. Luulin jo päässeeni siitä eroon. Mutta johtuukohan tämä kaikki nyt tästä parin viikon liikkumattomuudesta? Täytynee ottaa itseään taas ensi viikolla niskasta kiinni, ja pitää kiinni liikunnasta sen kolme kertaa viikossa.

Kun häviät, älä kuitenkaan hukkaa häviösi antamaa opetusta.