Wednesday, February 7, 2007

Pikaisesti kerrottuja pieniä asioita

On tapahtunut Niin Paljon. En ole ehtinyt istua koneelle ja kertoa. En ole saanut aikaa, jolloin olisin lukenut teidän blogeja. Mennyt aika on kulunut ihan muissa merkeissä. Olen miettinyt - olen miettinyt Paljon. Mikä on liian aikaisin? Tämä.. Mistä tietää, mitä tehdä. Miten voi aavistaakaan, että elämä vie teille, joille ei osannut aavistaakaan astuvansa. Olen hukassa ajatusteni kanssa. Tunteitteni kanssa. Kaiken kanssa..

Lisäksi sunnuntain baarireissulla osuttiin samaan baariin K:n kanssa. Siellä sitten loppuilta yhdessä vietettiin - mie, H-ystävä ja K. Outoa. Mutta samalla jotenkin niin.. tavallista. Osasyynä tosin taisi olla alkoholi, joka euron tuoppien jälkeen teki tehtävänsä. En olekaan aiemmin tainnut kovin montaa kertaa viettää maanantaipäivää krapulassa.

Opettele säännöt, niin opit, miten rikkoa niitä oikein.

5 comments:

Anonymous said...

Welcome to my club, tiedän millaista on olla hukassa ajatustensa kanssa. Ei oo helppoa, kun ajatuksia on liian paljon.

Nyt mulla menee jotenkin ihmeen hyvin. En ole koko viikolla ajatellut juurikaan E:a tai eroa. Pelkään tosin takapakkipäiviä ja välillä ihmettelen, voiko eron unohtaa näin nopeasti, sitten tajuan, että olen käsitellyt eroa joka päivä yli kuukauden ajan. Eihän sitä jaksa loputtomiin.

Silti. Hajoaisin palasiin, jos nyt tapaisin E:n. En pystyisi olemaan vahva ja itsellinen.

Tuntuu, etten koskaan ole seurustellutkaan. Suojelen varmaan silläkin itseäni, etten muista millaista se oli. Elämä ennen eroa.

Sulle voimia ja ilon murusia Itä-Suomesta, Misa!

Anonymous said...

Itselläni on samanlaista tuon ajan kulumisen kanssa. Taas meni melkein viikko ennen kuin ehdin edes muutaman rivin kirjoittaa ja nyt vasta luen blogeja. Harjoittelu vie tehokkaasti ajan päivällä (eikä huoneessa aina kehtaa katsella muita sivuja, jos muut on paikalla x) ja illalla ei usein jaksa enää istua koneella.

Nyt olen "vapaa illalla" eli hani lähti poikien kanssa ulos, joten päätin hieman päivittäytyä tekstien parissa. Kaipaisin todella myös unta, mutta varmaan menee taas sinne yhteen tai kahteen ennen kuin toinen tulee ja pääsen nukkumaan. :p

Anonymous said...

Ja samalla myös Merylille voimia samasta Suomen suunnasta. :)

Anonymous said...

Tämäkin lähettelee voimia Itä-Suomesta!

Misa, on luonnollista olla ymmällään ja epävarma tunteistaan ja kaikesta muustakin tuossa tilanteessa. Siulle on tapahtunut aika paljon lyhyellä aikavälillä. Ota vaan ihan rauhallisesti ja anna ajan näyttää, mihin ne tunteet johtavat. Ei pidä kiirehtiä, muttei toisaalta myöskään jarrutella. Ristiriitaista, eikö?

Kody said...

Meryl.
Ihana kuulla, että sulla on menossa parempi vaihe. Mutta nuo tunteet on niin tuttuja. Sitä ihmettelee, miten muka voi niin helpolla päästä erosta eteenpäin. Kunnes ymmärtää, ettei asia tosiasiassa olekaan niin.. Itse ainakin on lähinnä noiden leffojen kautta saanut tietyn käsityksen siitä, miten "pitäisi" olla ja tuntea eron jälkeen. Mutta eiköhän mekin olla kuitenkin ihan oikealla tavalla käsitelty asiat :)

Jossain vaiheessa sitä kohtaa entisen rakkaan, ja tilanne on varmaan kaikkea muuta kuin mukava, jos ei ole pitänyt mitään yhteyttä toiseen. Meillä se kuitenkin sujui yllättävän helposti. Kun ollaan paljon oltu edelleen tekemisissä. Tai helposti ainakin mulle, K ei mitä ilmeisimmin ollut enää seuraavana päivänä samaa mieltä..

Kiitos voimista ja ilon murusista, samoja toivon sullekin!

Kermakisu.
Se on kumma, miten välillä jää tämä blogimaailma ihan kokonaan (paitsi toki ajatuksista :)), ja sitten välillä sitä päivittäin käy täällä - lukemassa ja juttelemassa niitä näitä.

Lunara.
Kiitos!
Ristiriitaista se kyllä on, myönnettäköön :) Välillä sitä on ihan hukassa, ei ymmärrä mistään mitään, ja kysymysmerkit kulkevat kamalassa sotkussa pään sisällä. Välillä taas on oikeasti niin hyvä olla, ettei kysymysmerkeistä ole tietoakaan.

Mutta parhaani teen, etten liikaa miettisi näitä asioita. Antaisin vain olla, ja antaa taas ajan tehdä tehtävänsä. Aika kuitenkin näyttää, tässä vaiheessa ei vielä tiedä ollenkaan..