Sunday, February 18, 2007

Wings of a butterfly

Viikonloppu. Paljon hyvää. Mutta myös ripaus huonoa. Se ripaus tuntuu vain taas muuttuvan suuremmaksi. Ei tällaista enää voi ripaukseksi kutsua. Olen taas sysäämässä itseäni siihen mereen, josta voi olla vaikeaa päästä pois. Toisaalta taas - olen niin ailahtelevainen, että ylös pääseminen ei välttämättä vaadikaan kuin pienen ponnistuksen. Ehkä se on minun pelastukseni.

En ole varma, jaksanko tällaista. Kaksi ihmistä, joiden on hyvä olla yhdessä. Mutta samalla ne kaksi ihmistä kulkevat niin erissä maailmassa. Erilaisia polkuja pitkin. Välillä polut yhdistyvät, mutta tuntuvat sitten taas jatkavan omaa tietänsä - erkanevat varoittamatta. Vievät taas kauemmaksi. En ole varma, kaipaanko tällaista. Voisin valita helpomman tien. Jatkaa elämääni yksin. Löytäen vielä sen jonkun, joka on tarkoitettu minulle. Mutta voisin myös jatkaa, antaa tunteen viedä. Katsoa. Sillä ne ajat, jolloin kuljetaan samaan suuntaan, niistä ajoista saan paljon. Silloin on hyvä olla.

Äiti sai minut ajattelemaan.
Onko sulla perhosia vatsassa, kun te näette?

4 comments:

Anonymous said...

No onko niitä perhosia massussa?

-Eugenia-

Kody said...

Niin no kun en mie ole ihan varma.. :( Olen tosin päätellyt, että se voi johtua siitä, että nähdään niin paljon, ettei se ikäväkään ehdi välissä tulla. Johtuuhan se siitä? Sano että johtuu :D

Eikun ihan totta, hyvä olo valtaa kyllä kun nähdään. Hymyilyttää. Mutta pakko kai tuo on myöntää, etteivät perhoset ainakaan kovin suurella vauhdilla kaartele edestakaisin..

Wille said...

Voi kun nuo on niin vaikeita asioita ymmärtää.

Kody said...

Wille.
Kun olisi joku, joka ymmärtäisi. Ja kertoisi, miten nämä asiat menevät..