Pitkästä aikaa ilta kotona. Vain mie ja ajatukseni. Kummalliselta tuntuu. Mutta toisaalta, tätä olen toivonutkin :)
Eilen oli ahdistus-maximus. Juttelin K:n kanssa. Sieltä se oikea ihminen paljastui - sen naamion takaa, jonka kuvittelinkin nähneeni. Sanoi, ettei enää tunne minua. Ettei ymmärrä, miten mie voin jo tässä vaiheessa päästää jonkun ihmisen niin lähelle. Kun vielä kaksi kuukautta sitten olin täysin hänen. Valmis jakamaan elämäni hänen kanssaan. Ja tiedättekö mitä tapahtui. Vitutus! Miten helvetissä se kehtaa tulla sanomaan mulle tuolla tavalla? Ettäkö miten näin nopeaa tällaista voi tapahtua? Piru vie, K se oli, joka vielä edellisiltana rakasti ja oli onnellinen. Kunnes seuraavana päivänä romahdutti kaiken ilman varoituksen sanaa. Miten K ylipäänsä viitsii tulla puhumaan mulle tuollaista? Aivan kuin sillä olis jonkunlainen oikeus enää puuttua minun asioihin tuolla tasolla. Itse on päätöksensä tehnyt (jota ei kuulemma kadu ollenkaan, ja hyvä niin), joten antaisi minun jatkaa elämääni sillä tavalla, kuin parhaaksi koen.
Kuulemma pelkää, että mie satutan itseäni. Että mie jossain vaiheessa huomaan tämän olleen pelkkä ahdistuksen poistaja, ei mikään oikeasti fiksu move. Parasta olisi, kun pitäisi asiansa sisällään. Ei tuottaisi minulle lisää päänvaivaa tuollaisilla sanoilla. Kyllä mie olen asiaa miettinyt. Tehnyt kuitenkin omat päätökseni. Päättänyt, etten tästä ihmisestä luovu vain sen vuoksi, että ehkä pitäisi. Olen valmis ottamaan vastaan kyseenalaistavia sanoja ihmisiltä, jotka ovat osa elämääni. Mutten K:lta. K on itse tiensä valinnut. Antaisi minunkin valita omani.
Kamalan sekava ajatuspurkaus. En vain osaa jäsennellä tuota sekasoppaa mielessäni. Saati sitten kirjoittamalla. Purkaus teki kuitenkin hyvää :)
Töistä päästessäni soitin äpylle. Äiti-kulta sanoi oikeita sanoja. Puhui sillä tavalla, että ymmärsin itsekin paremmin. Kiitos äiti-rakas! Paremmilla mielin suunnistin S:n kanssa leffaan. The Holiday pyöri kankaalla. Ne pirun ahdistukset työntyivät ajatuksiini jostain taka-alalta, ja välillä huomasin olevani kaikkialla muualla kuin elämänvaihdoksen tehneiden tyttöjen maailmassa. Enkä vähiten sen vuoksi, että kyseenalaistin ahdistuksen vuoksi myös S:n tunteet ja motiivit. All thanks to K. (Piru vie, miten K mahtaisi olla tyytyväinen, kun tietäisi aiheuttamastaan sotkusta..) Leffan jälkeen kotiin mennessä olin jo valmis pyytämään, että S menisi omaan suuntaansa. Toinen kuitenkin höpötti kaikkea hassua ja sai minut hymyilemään. Unohtamaan pahan.
Yön tullessa avasin kuin avasinkin suuni. Olen oppinut, että asioista täytyy puhua. Luojan kiitos, sain kysymysmerkkini kadotettua. Sain kuulla, että S on tässä nimenomaan sen vuoksi, että olen mahtava ihminen. Tuollaista en edes odottanut :) Kysymysmerkit siirtyivät vieressä olevalle. Mutta onneksi nekin kadotettiin. Nyt jatketaan samaa linjaa. Oli se sitten se perinteinen tai ei, niin meille se ainakin tässä vaiheessa toimii. En tahdo päästää irti vain sen vuoksi, kun ehkä pitäisi. Ei kai minun pidä mitään muuta kuin se, mikä tuntuu oikealta.
Viimeisen kirjoituksen kommentit toivat hyvää mieltä ja uutta näkökulmaa. Olette te niin ihania, auttavaisia ja kultaisia ihmisiä. Kiitos!
Kuulemma pelkää, että mie satutan itseäni. Että mie jossain vaiheessa huomaan tämän olleen pelkkä ahdistuksen poistaja, ei mikään oikeasti fiksu move. Parasta olisi, kun pitäisi asiansa sisällään. Ei tuottaisi minulle lisää päänvaivaa tuollaisilla sanoilla. Kyllä mie olen asiaa miettinyt. Tehnyt kuitenkin omat päätökseni. Päättänyt, etten tästä ihmisestä luovu vain sen vuoksi, että ehkä pitäisi. Olen valmis ottamaan vastaan kyseenalaistavia sanoja ihmisiltä, jotka ovat osa elämääni. Mutten K:lta. K on itse tiensä valinnut. Antaisi minunkin valita omani.
Kamalan sekava ajatuspurkaus. En vain osaa jäsennellä tuota sekasoppaa mielessäni. Saati sitten kirjoittamalla. Purkaus teki kuitenkin hyvää :)
Töistä päästessäni soitin äpylle. Äiti-kulta sanoi oikeita sanoja. Puhui sillä tavalla, että ymmärsin itsekin paremmin. Kiitos äiti-rakas! Paremmilla mielin suunnistin S:n kanssa leffaan. The Holiday pyöri kankaalla. Ne pirun ahdistukset työntyivät ajatuksiini jostain taka-alalta, ja välillä huomasin olevani kaikkialla muualla kuin elämänvaihdoksen tehneiden tyttöjen maailmassa. Enkä vähiten sen vuoksi, että kyseenalaistin ahdistuksen vuoksi myös S:n tunteet ja motiivit. All thanks to K. (Piru vie, miten K mahtaisi olla tyytyväinen, kun tietäisi aiheuttamastaan sotkusta..) Leffan jälkeen kotiin mennessä olin jo valmis pyytämään, että S menisi omaan suuntaansa. Toinen kuitenkin höpötti kaikkea hassua ja sai minut hymyilemään. Unohtamaan pahan.
Yön tullessa avasin kuin avasinkin suuni. Olen oppinut, että asioista täytyy puhua. Luojan kiitos, sain kysymysmerkkini kadotettua. Sain kuulla, että S on tässä nimenomaan sen vuoksi, että olen mahtava ihminen. Tuollaista en edes odottanut :) Kysymysmerkit siirtyivät vieressä olevalle. Mutta onneksi nekin kadotettiin. Nyt jatketaan samaa linjaa. Oli se sitten se perinteinen tai ei, niin meille se ainakin tässä vaiheessa toimii. En tahdo päästää irti vain sen vuoksi, kun ehkä pitäisi. Ei kai minun pidä mitään muuta kuin se, mikä tuntuu oikealta.
Viimeisen kirjoituksen kommentit toivat hyvää mieltä ja uutta näkökulmaa. Olette te niin ihania, auttavaisia ja kultaisia ihmisiä. Kiitos!
Soita äidillesi, jos sinulla on vielä onni omistaa hänet.
5 comments:
Sinulla on ihan täysi oikeus onneesi, anna tyttö mennä :) Ehkäpä K tajuaa vasta nyt, että elämä teidän eronne jälkeen todella jatkuu, molempien kohdalla. Asiat menevät eteenpäin, vanhaan ei voi jäädä. On otettava askel, ja luotettava että se kantaa! Se kirpaisee, mutta tämä uusien ihmisten elämään ilmaantuminen hänen on yksinkertaisesti vain hyväksyttävä.
Älä anna sanomisten möröstellä ajatuksissasi. Onnesi ei ole keneltäkään toiselta pois.
Nauti, elä ja tee kuten sydän sanoo! Järjen ääntä arvostetaan usein ihan liian paljon :)
Lähetin sulle muuten postia osoitteeseen, minkä bongasin vanhasta blogistasi :)
Mielestäni K saisi pitää mölyt mahassaan. Itse tehnyt valintansa ja sen kanssa nyt eläköön.
Olet onnesi ansainnut, nauti ja pidä siitä kiinni :)
Se että onko toinen toiselle korvikse tai jokin muu, niin mistä sen loppujen lopuksi voisi varmuudella edes tietää? Tunnejutut on niin mutkikkaita ja selvittämättömiä, mutta toisaalta myös hyvä niin. Ei kai niitä aina ole edes tarkoitettu järjellä tutkailtaviksi :)
No huhhuh, olipa kornia puhetta K:lta. Ei se sitä pelkää, että sinä itseäsi loukkaat vaan sitä, että uudesta ihmisestä tulee sulle tärkeämpi kuin hänestä koskaan.
Toivon, että saat ajatukset pois pyörimästä ja tulet onnelliseksi.
Voi että en jaksa yhtään tällaisia pohtijoita ja asioiden ruotijoita! Mene ihminen elämässäsi eteen päin, äläkä analysoi joka asiaa puhki. Voi voi kun on kurjaa, kun pitää vuokrarahat lainata - silti on varaa röökiä vetää, baarissa käydä ja H&M:ltä tilata.
Voi että ottaa tällaiset rassukat aivoon! SINÄ teet itsellesi kaikki nuo ongelmasi. Ota itseäsi niskasta kiinni, äläkä surkuttele siinä.
Kumman paljon sen K:nkin mielipiteestä välität, kun täällä sitä jauhat koko ajan...
Adalmiina.
Kiitos tyttöseni :) Niin se voi olla, ja myös K:lle varmaan tuli aikamoisena yllätyksenä, että mie jo tässä vaiheessa olen uuden ihmisen löytänyt.. Ihan niinkuin mullekin :)
Mie koitan nauttia, ja ottaa kaiken hyvän irti näistä hetkistä!
Kiitos postista, se piristi. Niinkuin jo tiedätkin :)
Tiuku.
Pitkästä aikaa, hei :)
Itse K on valintansa tehnyt. Se on totta. Sitä ajattelen aina silloin, kun paha mieli tulee toisen satuttamisesta.. Jokaisen on kuitenkin omien päätöstensä ja tekojensa kanssa elettävä.
Tunteet kun vois käskeä pois, niin olisihan tämä paljon helpompaa monesti. Mutta samalla myös niin tylsää :)
Sähköposti odottaa sinuakin, viimein!
Meryl.
Ihan totta se varmaan siekin puhut. En miekään usko, että pohjimmaisena syynä on pelko siitä, että mie loukkaisin itseäni. Luulen, että kyse on jostain muusta. Ja voihan olla, että juuri tuosta sinun kertomasta syystä?
Onneksi ne ajatukset pyörii välillä vähän rauhallisempaakin tahtia, niin pysyy itsekin paremmin perässä :D
Anonymous.
Mie luulen, että asiat on ihan hyvä pohtia ja miettiä läpi oikein kunnolla. Voihan olla, ettei se jokaiselle ole oikea tapa, mutta itselleni en muutakaan keinoa keksi.
Totta on, että raha-asiat voisi hoitaa miljoona keraa fiksumminkin. Mutta jokainen päätös on tehtävä itse, ja kadutaan niitä sitten myöhemmin jos tarvetta on.
K sitten, ja K:n ajatukset. Mie en koe siinä mitään väärää, että välitän K:n sanomisista. Kummallisempaa kai olisi, jos en välittäisi. Kun on yhdessä eletty ja kaikki jaettu, on kai luonnollista välittää siitä, miten toinen voi.
Post a Comment