On tänään onnenpäivä!

Hei, tänään on hyvä päivä :) Tein itsestäni vuokralaisen uuteen asuntoon. Elokuun alusta pääsen asuttamaan huomattavasti halvempaa, ja ihanan näköistä kotia. Haluajia oli monta, ja olin aivan varma, etten sitä saa. Että joku muu kuitenkin pääsee minun näkökulmasta unelma-asuntoon, ja mie joudun jatkamaan etsimistä. Jokin siinä minun paperissa oli osunut kohdalleen, ja nyt mie olen iloinen :) Ei, en saanut parveketta enkä saunaa. En saanut kotia, jonka kylpyhuoneeseen mahtuisi pyykkikone. Sen sijaan sain oikein hyväkuntoisen asunnon, jonka värimaailma sopii mulle kuin nakutettu. Ihanat tummat kaapistot, silmää miellyttävä keittiöratkaisu ja mukava baaritiskintapainen tilanjakaja. Kylpyhuonekin vasta kaakeloitu, mikä onkin mulle ehkä se suurin osa uutta kotia etsiessäni. En osaisi nähdä itseäni asunnossa, jonka kylpyhuone olisi jotain muuta. Niinkuin esimerkiksi edellinen asunto, jossa suihku oli käytännössä vessanpöntön päällä. Pidemmän päälle sellainen haittaisi arkea aika lailla, ellei jo aiemminkin. Muistan, miten Laurelin joskus kysyi (..siinä valokuva-meemissä, joka on EDELLEEN tekemättä. Noloa.), onko keittiö minun kodin sydän. Taitaa olla, että se sydän löytyy mulla kylppäristä. Tai ainakin osa sitä, vaikken kylppärissä kovin suurta osaa päivästäni vietänkään :)

I'm in lööv :) Saa nähdä, miten sitten onnistuu saada kaikki tavarat paikoilleen. Neliöitä kuitenkin on aivan sopivasti, joten luulisin onnistuvan. Ettei minun tarvi tippua pois rakkaudesta heti muuttopäivänä, ja katua ratkaisuani karvaasti. Tuskin sentään.

Yhden myönnytyksen kyllä jouduin tekemään, minkä vuoksi olinkin jo jättää asunnon ottamatta. Nyt kuitenkin olen lupautunut asumaan uudessa kodissani vuoden päivät. Mikäli näin ei käy, jää takuuvuokra saamatta takaisin. Isoimpana miettimisen aiheena oli se, etten nyt pääsekään Turkuun. En ainakaan tältä istumalta. Toisaalta, nyt on hyvää aikaa miettiä, mitä ihan oikeasti haluan. Ja sitten, jos joskus muuttopäätöksen teen, voin olla varma, että se on harkittu tarkasti. Eikä Turku taida kadota minnekään :)

Toisena asiana oli S, ja ajatus siitä, että yhteinen koti voisi hyvinkin tulla jossain vaiheessa harkintaan. Ei, ei vielä piiitkiin aikoihin, ei meillä ole kiirettä minnekään :) Mutta noin niinkuin periaatteessa se olisi voinut hyvinkin tulla ajankohtaiseksi jossain vaiheessa vuoden sisällä. Mutta nyt - meillä on varmasti hyvää aikaa miettiä, mitä ihan oikeasti halutaan. Yhteenmuutto sitten vuoden kuluttua olisikin hyvä ajatus, mikäli vielä silloin yhdessä ollaan. Siinä vaiheessa ainakin molemmat tietää ja tuntee toista huomattavasti enemmän. Ja nähdäänkö suhteella tulevaisuutta.

Sitoumus, joka tuo tullessaan aikaa. Ei anna mahdollisuutta juosta kiireessä kohti mitään ratkaisua.

Kolmen päivän kuluttua minusta tulee vanhempi. Ei ole ikäkriiseilystä tietoakaan, se ehkä tulee sitten viiden vuoden päästä. Ennen syntymäpäivän juhlistamista on vielä edessä juhannus. Joka tänä vuonna tuottaa hieman päänvaivaa. Mie itse olisin ehkä kuitenkin mökkeilyn kannalla. Toisaalta taas en, ja suunnataankin näillä näkymin katseemme huomenna kohti Kalajokea. On kuitenkin kurjaa, ettei se ihan mennytkään niin, kuin oli suunniteltu. Osa porukasta aikoo ostaa liput sinne itse festari-alueelle, mihin taas mulla köyhäilijällä ei juuri nyt olisi varaa. Toisaalta taas ajatus siitä, että me S:n kanssa kaksin oltaisiin festarialueen ulkopuolella muiden siellä hengaillessa - ei sekään oikein houkuta. Kunhan S tulee töistä, miedän pitää puhua, pitkään ja hartaasti :)

Vietin juhannukseni missä tahansa, minun täytyy kuitenkin käydä tänään ostamassa uudet bh:t, jotka menevät tuon ihanan kesätopin kanssa. Ilman sitä en aio lähteä yhtikäs minnekään :)