Kohta kolme vie energian..

Remember me :)? Aika juoksee. Taustalla:

a) Lämpöilevä tyttö. Jo reilusti yli viikon ajan illaksi lämpö on aina noussut noin asteen veran normilämpöä korkeammalle. Tänään kävin viimein terveyskeskuksessa. Ei, en saanut aikaa lääkärille. Jos jatkuu pidempään, niin sitten verikokeisiin tulehdusarvoja tms mittauttamaan. Tämän ja huomisen päivän olen sairaslomalla. En Varsinaisesti Sairaana, mutta puolikuntoisena. Damn. I HATE IT.

b) Työt. Pikkupirpanoiden kanssa saan touhuta. Vaihdella kakkavaippoja, laittaa päiväunille, leikkiä. Isompien kanssa tutuksi tuleminen on vielä vaiheemmassa. Tiukkana saa olla, mutta myös hyvät yöt toivottaa pikkuisen silittämällä, ja syliinkin tullaan. Tykkään mie olla tuolla. Vaikkakaan lista ei tosiaan ole sellainen, mistä tykkäisin. Sain tänään kutsun entisen työkaverin tupareihin ensi viikonlopulle. Mutta kuten todettu - viikonloppuvapaita ei ole. Kysyn, jos sitä voisi mitenkään sumplia. Sillä mikä olisi enemmän totta - rankka työ vaatii rankat huvit. Mutta kun ei niitä huveja ehdi harrastamaan, ei sitten millään.

c) Parisuhde. Nii'in. Onnea kun hehkuttaa, niin sitten siitä ihan varmasti osa viedään ja laitetaan tavoittamattomiin. Olen joutunut miettimään, onko tämä sitä, mitä suhteelta kaipaan. Miten minun elämä sujuisi ilman S:n läsnäoloa? Haluanko todella lopettaa jotain näinkin hyvää vain tällaisen asian vuoksi? Toisaalta tämä on kaikkea muuta kuin "vain". Tämä on monessakin mittakaavassa suurta. Mutta sitten kun toisella puolella on se toinen suuri - hyvä olo. Mutta onko se tarpeeksi? Riittääkö, että toisesta tykkää? Auttaako se paikkaamaan kaiken tämän paskan? Mie en enää ole ollenkaan varma..