Pitäisi kamalan paljon. Sen sijaan otan asiakseni kertoa teille, miten elämässä sujuu. Tuntuu, että viimepostaukset ovat jokseenkin täydellisesti käsitelleet töitä ja uutta kotia. Aiheina toki äärimmäisen kiinnostavia :D, mutta sitä ihan tavallista elämää mulla pitäis vähän saada mielen päältä karkoitettua.
Niin. Juhannus. Se oli ja meni. Mielialatkin juhannuksen suhteen tulevat ja menevät. Välillä tuntuu, että oli pirun kivaa. Välillä taas, että mopo karkasi käsistä taas sen verran liikaa, etten jaksa edes hymyillä. Teltta Kalajoella oli paikallaan kahden yön verran. Aurinko paistoi ihanasti, ja monet ihmisetkin olivat ihania. Pientä hammasten kiristystä havaittavissa, kun naapuritelttoihin sattunut porukka ei ollut ihan sitä kaivatuinta seuraa. Eivätkä omatkaan seuralaiset käyttäyneet ihan niin kuin olisin toivonut. Sunnuntai muistettakoon elämäni tähän asti kurjimpana syntymäpäinä. Paha mieli ja kiukkuinen olo. Kamala krapula. Ajaminen Ouluun tietysti tytön vastuulla. Päivän piristyksenä kuitenkin radioista kuultu ajatus. Miksi paluuliikenne sujuu yleensä huomattavasti jouhevammin? Koska silloin ratissa ovat naiset. Tsih. Kuulkaas nyt pojat. Olen ihan kyllästynyt siihen, että naisten ajotaitoja moititaan. Mie ainakin oon ihan loistava kuski. :)
On ollut pari päivää ihan maksimaalisen kurja olo. Enkä mie tykkää tästä. Enenen!
Haluan olla iloinen. Onnellinen. Hymyilevä. Hyväntuulinen. Reipas ja ahkera.
Sen sijaan tunnen oloni ahdistuneeksi. Surulliseksi. Antisosiaaliseksi. Itkuiseksi. Väsyneeksi ja mietteliääksi.
Parisuhde tuo oman mausteensa elämään. Edelleen sama vanha virsi jatkuu. Kun yleensä on NIIN hyvä olla, etten mistään hinnasta vaihtaisi pois. Sitten tulee se jokin, ei niin vähäpätöinen asia, joka vie pohjaa niin paljolta. En tahdo sen tulevan luokseni. En enää koskaan. Pysy poissa prkl! Mene sellaisten ihmisten luo, joilla on voimia sinun kanssasi elää!
Enkä osaa tehdä päätöstä, joka vapauttaisi minut siitä voimattomuuden tunteesta. Olisi niin helppoa, jos muutenkin olisi vaikeaa. Mutta kun se on vain hetkittäistä. Olisin valmis vielä jonkin aikaa odottamaan, että tilanne muuttuisi parempaan. Mutta tuleeko se muuttumaan? Tiedän kyllä, ettei ihmisiä voi muuttaa. Ei sillä tavalla. Mutta kun tässä ei minun mielestä olekaan kyse ihmisen muuttamisesta, vaan jonkin tavan muuttamisesta. Mielestäni on täysin toivottavaa ja mahdollista, että ihminen vielä melkein 30-vuotiaanakin pystyy muuttamaan käytöstapojaan.
Olenko vain sinisilmäinen? Ihastunut pikku tyttö, joka tavoittelee kuuta taivaalta? Ei osaa päästää irti, vaikka selkeästi niin olisikin muiden mielestä tarkoitettu?
Jos kyse olisi jonkun muun poikaystävästä, tilanne voisi olla toinen. Näkisinkö toisella tavalla? Ihmettelisinkö vierestä, mitä toinen oikein tekee? Näkisinkö sen oikean, joka merkitsee paljon? Vai olisiko se minulle yhdentekevää?
En ole löytänyt kysymyksiini vastauksia. Mutta se, mitä olen löytänyt, on epäröinti. Vaikka tykkään toisesta Ihan Mahdottoman Paljon, en ole varma. En tiedä, näenkö edessäni ihmistä, kenen kanssa elämästäni koskaan voisi tulla sellaista, kuin sen toivoisin olevan. En osaa ajatella niin pitkälle.
En kuitenkaan ole valmis luovuttamaan. Tämän tahdon katsoa loppuun saakka. Jos kaikki sitten on liikaa kestettäväksi, on aika irroittaa. Osaanhan tehdä sen ajoissa, mikäli tarve on? Enhän odota liian kauan, jolloin voi olla jo liian myöhäistä?
Tarvitsen voimia kestää tämän liian aaltoilevan elämäni. Kaipaan vakautta. Kaipaan turvaa. Kaipaan tietoa huomisesta. Kaipaan kaikkea. Ja uskon olevani kaiken sen arvoinen.
Tuleehan se päivä taas, kun koen olevani onnellinen?
8 comments:
Tulee se aika, aina se joskus tulee. Täytyy tulla, koska minäkin odotan sitä aikaa ja yritän uskoa siihen, että se tulee.
Nyt vasta huomasin synttäriuutisenkin. Myöhästyneet onnittelut!
Ryyppäämisen jälkeinen muutaman päivän alakulo ja -vireisyys ovat sellaisia aikoja, jolloin ei kannata parisuhdekiemuroita tai muitakaan ongelmiaan pohtia. Anna itsellesi rauha pohdinnoista edes ensi viikkoon. Silloin on varmasti jo valoisampi (ja realistisempi) kuva.
Samoja tunteita. Ja todella, juomisen jälkeen tulevat päivät ovat syvältä, olo on väsynyt ja itkettää vain kaikki. Märehtii huolissaan. Loviisan tavoin uskon, että hyvä aika tulee näiden köppääsempien päivien jälkeen. Vuoristorataa tämä on, kohta olemme taas vauhdissa! Tai ainakin liikkeellä. Aroketulla on viisaita sanoja, otan opikseni minäkin..
Ei se juhannuksen jälkeinen elämä helppoa ole kenellekään... Parempia aikoja tulee, usko pois. Niin, ja myöhästyneet synttärionnittelut täältäkin!
Oot ihana!
Myöhästynyttä synttärionnea täältäkin!
Sinulle on heitetty haaste, jos haluat osallistua, etkä ole vielä tehnyt 7 faktan meemiä. :) Linkki on tuossa nimessä.
Kyllä se onnellinen päivä taas tulee. Mielialat vaihtelee itselläkin paljon. Etenkin vaihtelivat silloin, kun olin työtön. Nyt ei ole sillekään niin paljon aikaa, kun on töissä, mikä on varmasti ihan hyvä juttu. xD Luulen, että hanikin allekirjoittaa asiaan. :)
Onnea täältäkin, vaikkakin myöhästynyttä. :)
Kiits onnituksista kaikille :)
Ja noin yleisesti on todettava, että mieli on jo noin sata kertaa parempi. Ihan niinkuin te monet jo ennustittekin :) Rellestämisen jälkeiset päivät yhdistettynä muuhunkin pään sisällä myllertävään oli aika hankalia.. Mutta here I am, still alive and going strong :)!
Ja Duussi hei,
ite oot :)
Post a Comment