Kyllä se on nyt tässä. Virallisesti ohi. No more. Ei enää miettimistä siitä, ollaanko vai eikö olla. Ei enää öitä yhdessä. Ei enää mitään. Ainakaan tällä hetkellä mie en oo suosikki-ihminen, kaikkea muuta. Saa nähdä miten kauan tätä kestää, vai onko tämä nyt ihan oikeasti ja kokonaan tätä. En tiedä, mitä S kuvittelee tapahtuneen, muttei mitään hyvää ainakaan. Mie oon sitten kuin ilmaa, eikä minusta oikein jakseta piitata juuri nyt. Ansaittua. Mutta ei kivaa, että ei anneta mahdollisuutta kertoa asioiden oikeaa laitaa. Vaikka mitä se nyt muuttaisikaan. Det som har hänt, har hänt. Ja vaikkei se ollutkaan oikeasti mitään, oli se silti liikaa.
Tämä kai oli se viimeinen pisara, jota periaatteessa on odotettukin. Ollaan roikuttu toisissamme tietäen ettei yhteistä tulevaisuutta koskaan enää tule olemaan. Ei kaiken sen jälkeen. On vain ollut niin vaikeaa päästää irti, vaikka juuri se olisi pitänyt tehdä.
Nyt alkaa uusi elämä. Saa nähdä mitä se tuo tullessaan.
Olisi leffa-kutsuja. Olisi kivan oloisia ihmisiä, joihin periaatteessa olisi mukava tutustua. Muttei liian aikaisin. Entä jos sitten kävisikin niin, että olisi oikeasti mukavaa? Tässä vaiheessa olennaista olisi opetella olemaan yksin. Virallisesti olen eronnut jo pian kaksi kuukautta sitten (Gud, har det verkligen gått så länge?), ja eroprosessia on käyty läpi siitä lähtien. On ollut paljon yksinäisiä öitä. On ollut paljon kyyneliä. On ollut paljon epätoivoa ja surullisia hetkiä. On ollut toive siitä, että ehkä sittenkin. Mutta samalla varmuus siitä, ettei enää koskaan.
Harmittaa vain niin pirusti, kun toinen voi luulla ihan mitä tahansa, enkä mie oikeasti koskaan olisi tehnyt mitään sellaista..
Tämä kai oli se viimeinen pisara, jota periaatteessa on odotettukin. Ollaan roikuttu toisissamme tietäen ettei yhteistä tulevaisuutta koskaan enää tule olemaan. Ei kaiken sen jälkeen. On vain ollut niin vaikeaa päästää irti, vaikka juuri se olisi pitänyt tehdä.
Nyt alkaa uusi elämä. Saa nähdä mitä se tuo tullessaan.
Olisi leffa-kutsuja. Olisi kivan oloisia ihmisiä, joihin periaatteessa olisi mukava tutustua. Muttei liian aikaisin. Entä jos sitten kävisikin niin, että olisi oikeasti mukavaa? Tässä vaiheessa olennaista olisi opetella olemaan yksin. Virallisesti olen eronnut jo pian kaksi kuukautta sitten (Gud, har det verkligen gått så länge?), ja eroprosessia on käyty läpi siitä lähtien. On ollut paljon yksinäisiä öitä. On ollut paljon kyyneliä. On ollut paljon epätoivoa ja surullisia hetkiä. On ollut toive siitä, että ehkä sittenkin. Mutta samalla varmuus siitä, ettei enää koskaan.
Harmittaa vain niin pirusti, kun toinen voi luulla ihan mitä tahansa, enkä mie oikeasti koskaan olisi tehnyt mitään sellaista..
8 comments:
Toivottavasti uusi elämä tuo siulle kaikkea hyvää, monia onnenhetkiä ja paljon rakkautta. :)
Irti päästäminen on varmasti vaikeaa, mutta kun uskot tehneesi oikean päätöksen, niin aika parantaa ja hymyäkin taas löytyy.
Oi voi sentään. En osaa taaskaan sanoa paljon muuta kuin että uskon kyllä, että tulevalla on sua varten monta mukavaa hetkeä. Ota leffakutsut vastaan, jos yhtään siltä tuntuu ja tee muutenkin ihan kuin sydän sanoo.
En tiedä, ollako pahoillani vai onnitella. Ainakin olet päässyt johonkin selkeyden pisteeseen, josta itse olen vielä kaukana (heräsin aamulla naapurista, ei minkäänlaista selkärankaa).
Hei... Halaus. Voimia. Hymyä. Mä jaksan uskoa siihen että kun yksi ovi sulkeutuu niin jossain aukeaa toinen. Joskus ihan nenän edessä, joskus kulman takana, mutta ennen pitkää tie vie sen avoisen oven luo :)
...olit helinöissä käynyt, vasta huomasin. Juu, ne helinät on helisty. Katselen nyt että jatkanko jossain muodossa. Huikkaan kyllä :)
Pitkästä aikaa...
Muita komppaan tässä, vaikka irtipäästäminen ja -pääseminen sattuu enemmän kuin edes pienellä otteella kiinni pitäminen, se kaiken päättyminen on itseasiassa edellytys sille, että pääset eteenpäin, ja jo sillään hyvä asia kaikesta kivusta huolimatta. Älä mieti liikaa mitä toinen ajattelee, mieti omia ajatuksiasi.
Voimaa!
Erittäin hyvin muilta sanottu, että ei kannata välittää mitä toinen ajattelee vaan teet niin kuin itsestäsi hyvältä tuntuu. Tämä on kuitenkin siun elämä. :)
Oon samaa mieltä aroketun kanssa, tuntuu siltä että näet asiat jo selkeästi. Hyvä Kody! Pahalta vain tuntuu, että uusi onni K:n jälkeen päättyi näin. Omassa tilanteessanikin on paljon kysymyksiä vastattavana, vaikka yritänkin nauttia tästä tunteesta tällä hetkellä. Tuntuu silti, ettei kaaos tunneasioissa koskaan lopu..
Kermis.
Kiitos! Aika parantaa, ihan varmasti. Kyllä se tästä pikkuhiljaa menee parempaan suuntaan. Viimeinen piste oli kuitenkin hlvetin tärkeä laittaa, se auttaa vaikka sattuukin. Ja kyllä, minun ikioma elämä :)
Loviisa.
Kiitos Loviisa. Itse asiassa tuntuu vähän siltä, että leffakutsut voisin ottaa vastaan, en vain ole varma onko siinä mitään järkeä. Mutta pitäisikö edes olla?
Arokettu.
Olen itsekin samanlaisessa tiedoton-tilassa. En tiedä ollako onnellinen vai surullinen.. Onni tästä tosin on kaukana, mutta tiiäthän mitä tarkotan. Selkäranka on pirun vaikea hankkia, miekin sitä kaipaan. Prkl. Mutta tosiaan, askel eteenpäin.
Tiuku.
Hei tyttöseni. Mukava nähdä sinuakin täällä!
"When you slammed the front door shut, a lot of others opened up", niin se Chriskin laulaa minun uudessa teemabiisissä. Tottahan se on, ja siltähän se nyt tuntuukin jos totta puhutaan.
Kävin juu. Mie oottelen sitä uutta paikkaa, kerrohan ihmeessä jos sellaisen löydät!
Sinukuja.
Mukava nähdä sinuakin.
Nii'in, se pieni ote olisi ollut niin mukava säilyttää, mutta samalla niin vaikea ja hajoittava. Parempi näin, ehdottomasti.
Meryl.
Ihana kun siekin oot täällä :) Kiitos heijauksista, miekin oon itsestäni nyt ylpeä, kun viimein sain tehtyä sen, mikä on pitänyt tehdä jo pitkän aikaa. Ja nyt mie piru vie pysyn päätöksessäni!
Pahaltahan se tuntuu, mutta ehkä vielä joskus löytyy se ikuinen onni.
Ja kiitos ihan hirmuisen paljon sähköpostista! Mie kirjottelen sulle jahka ehdin :) Toivottavasti teillä menee kaikki ihanasti, te kaksi ootte ne, joilla on suurin merkitys! Kyllä kaikki sen vielä ymmärtävät :)
Post a Comment