En jaksa ymmärtää, miten voin olla näin helvetin typerä. Mikä saa minut roikkumaan, kun voisin vain päästää irti ja opetella elämään ilman? Vihaan itseäni tämän vuoksi. En jaksaisi olla tällainen. Haluaisin olla fiksu. Haluaisin olla vahva. Kaikkea sitä, mitä nyt en ole.
Tiedän miljoonia asioita erosta, mutten osaa noudattaa niistä yhtäkään. Olen kaikkea, mitä en tahtoisi olla. Se ei tee minulle hyvää. Tiedän sen ihan hyvin itsekin.
Tänään tahdon kuunnella musiikkia, joka tekee surulliseksi. Saa ymmärtämään, että kaikki on todella ohi. Sattuu, tekee helvetin kipeää. Mutta ilman kipua on vaikea käsitellä, vaikea siirtyä eteenpäin. Kun ei tahtoisi, ei ollenkaan. Silloin on pakko tehdä itselle selväksi tavalla tai toisella, ettei toista tietä ole.
Miten vastustetaan tahtoa soittaa toiselle? Miten itsestään voi tehdä tarpeeksi vahvan?
Miten unohdetaan?
Tiedän miljoonia asioita erosta, mutten osaa noudattaa niistä yhtäkään. Olen kaikkea, mitä en tahtoisi olla. Se ei tee minulle hyvää. Tiedän sen ihan hyvin itsekin.
Tänään tahdon kuunnella musiikkia, joka tekee surulliseksi. Saa ymmärtämään, että kaikki on todella ohi. Sattuu, tekee helvetin kipeää. Mutta ilman kipua on vaikea käsitellä, vaikea siirtyä eteenpäin. Kun ei tahtoisi, ei ollenkaan. Silloin on pakko tehdä itselle selväksi tavalla tai toisella, ettei toista tietä ole.
Miten vastustetaan tahtoa soittaa toiselle? Miten itsestään voi tehdä tarpeeksi vahvan?
Miten unohdetaan?
5 comments:
:( Ei kai sitä voi täysin unohtaa, ikävä kyllä. Olisihan se kyllä mieletöntä, jos voisi pyyhkiä tietyt tilanteet ja tapahtumat pois päiväjärjestyksestä. Mutta kyllä ne haalenee ajan myötä.
*jälleen kerran iiiiso hali, kun en muuta osaa antaa*
Iso hali minultakin. Mietin noita samoja asioita. Ei ole helppoa, varsinkin on tunneihminen. Ei haluaisi soittaa toiselle, mutta kun on niin ikävä välillä. Täällä samassa suossa siis ollaan. Keksi on oikeassa, oikeastaan vain ajankuluminen auttaa, mutta kun se on niin hiiidastaaa....
Keksi.
Kiitos halista, se tuli tarpeeseen :) Ajan myötä haalenee varmasti, mutta kun ei tämä ihan menekään niin kuin sen piti mennä.. Prkl.
Arokettu.
Voi, iso hali multakin sinne! NIIN hidasta, niin turhauttavaa, niin vaikeaa. Niin kaikkea, mitä ei vain jaksa mennä läpi.. Koita sie olla vahvempi minua, jos se on se oikea ratkaisu sulle. Jookos?
Jos sitä voisikin joka hetki olla varma ratkaisustaan, mutta kun häilyy joka suuntaan. Itse olen sortunut jo muutaman kerran sinne kainaloon vaikka en ole päätöstäni pyörtänytkään. :) Eiköhän tämä tästä, meillä molemmilla.
Muutama kerta ei ole onneksi todella vielä päätöksen pyörtämistä. Se on sitä hyvää oloa, minkä varmasti on ansainnut. Vaikka sitten jälkeenpäin yksinäisyys saattaa tuntua sitäkin musertavammalta.. Mutta kyllä se tästä, molemmille meille, that's for sure!
Post a Comment