Saturday, September 29, 2007


Illalla nukkumaan laittaessa on paha mieli. Aamulla herätessä itkettää. Hymyä huulilla kaipaan kovasti, sellainen mie oon ruukannut olla. Ei tämä ole ollenkaan minun tapaista. Ei ollenkaan sellainen olotila, johon olen elämäni aikana tottunut. Haluaisin hymyillä, olla kuin ennenkin. Kyyneleet pyrkivät ulos aivan liian usein. En mie haluaisi tällaista. En jaksaisi. Kaikkea muuta seuraaviin päiviin, jooko?


2 comments:

Anonymous said...

Tule täällä käymään. Keksitään jotakin kivaa tekemistä eikä puhuta miehistä, ellei ole ihan pakko.

Kody said...

Mikä ois sen kivempaa? Sinun pitäis vain mulle ensin paljastaa, mihin kaupunkiin pitää suunnata jotta sinun luokse pääsisi :)