En jakaisi olla surullinen. Mutten jaksa olla iloinenkaan. Ihmisten kanssa on vain välillä liian vaikeaa olla.
On oletuksia, siitä että aika on jo tehnyt tehtävänsä. On oletuksia, joiden mukaan minun on totta kai nyt parempi olla. Ajatuksia, jotka kertovat vain siitä kurjasta, mistä olen nyt päässyt irti.
Ei ole olemassa nappia, josta painetaan kun halutaan eroon tunteista. Ei ole paikkaa, jossa olisi hyväksyttyä puhua niin paljon pahaa mulle yhä rakkaasta ihmisestä. Ei ole paikkaa, jossa minun olisi jo hyvä olla.
Kaikki ei ollut pahaa. Ei lähellekään. Oli niin paljon hyvää ja rakasta, niin paljon hienompaa kuin olisin odottanut. Oli kaikkea sitä, mitä toivoin, mutta rinnalla liian paljon ikävää. Kuitenkin tuo ihminen on ollut mulle kaikki kaikessa, eikä sitä kukaan voi ottaa pois vaikka miten yrittäisi.
Jos ei tahdo sanoa mitään muuta, on parempi olla sanomatta.
Ja ei, mie en puhu kenestäkään teistä bloggaaja-nuppuseni :) Kyllä nyt on tunteet ihan muissa maailmoissa. Lähinnä ihmisten yleisessä välinpitämättömyydessä ja "Ei tuollaisten ihmisten kanssa tarvi olla missään tekemisissä"-asenteissa.
Tätä aikaa kun en vaihtaisi pois. Vaikka saisin palata ajassa taaksepäin, mie silti eläisin nämä hetket. Ehkä aavistuksen toisella tavalla, mutta eläisin kuitenkin.
On oletuksia, siitä että aika on jo tehnyt tehtävänsä. On oletuksia, joiden mukaan minun on totta kai nyt parempi olla. Ajatuksia, jotka kertovat vain siitä kurjasta, mistä olen nyt päässyt irti.
Ei ole olemassa nappia, josta painetaan kun halutaan eroon tunteista. Ei ole paikkaa, jossa olisi hyväksyttyä puhua niin paljon pahaa mulle yhä rakkaasta ihmisestä. Ei ole paikkaa, jossa minun olisi jo hyvä olla.
Kaikki ei ollut pahaa. Ei lähellekään. Oli niin paljon hyvää ja rakasta, niin paljon hienompaa kuin olisin odottanut. Oli kaikkea sitä, mitä toivoin, mutta rinnalla liian paljon ikävää. Kuitenkin tuo ihminen on ollut mulle kaikki kaikessa, eikä sitä kukaan voi ottaa pois vaikka miten yrittäisi.
Jos ei tahdo sanoa mitään muuta, on parempi olla sanomatta.
Ja ei, mie en puhu kenestäkään teistä bloggaaja-nuppuseni :) Kyllä nyt on tunteet ihan muissa maailmoissa. Lähinnä ihmisten yleisessä välinpitämättömyydessä ja "Ei tuollaisten ihmisten kanssa tarvi olla missään tekemisissä"-asenteissa.
Tätä aikaa kun en vaihtaisi pois. Vaikka saisin palata ajassa taaksepäin, mie silti eläisin nämä hetket. Ehkä aavistuksen toisella tavalla, mutta eläisin kuitenkin.
5 comments:
Niinpä niin. Aina sitä saa kuulla kummallisia, viisastelevia, ilkeitäkin kommentteja, oli suhteen alussa, keskellä tai lopussa. Myös minä, uudessa, nopeasti edenneessä suhteessani. Sun tunteesi ovat olleet aitoja, oot rakastanut sitä Ihmistä. Se ei oikeuta ketään sanomaan mitään. Vaikeneminen on joskus niin hyvä, harvinainen taito.
Mullakin on jäänyt blogien lukeminen. Nyt luin monta päivitystäsi samalla kertaa... ja symppaan sua. Kaikista vaikeinta on päästää irti silloin kun vielä rakastaa. Olen sen kerran tehnyt ja nyt harkitsen samaa.
Kuitenkaan toista ei voi muuttaa eikä pidä jäädä kärsimään, jos ei ole onnellinen. Maailma on onneksi täynnä ihania ihmisiä, joiden kanssa se on mahdollista.
Jos pystyt, ota etäisyyttä. Kuukausi tai kaksi ilman yhteydenpitoa ja tilanne on heti erilainen.
Meryl.
Kiitos kauniista sanoistasi, juuri noin se meneekin :) Toivottavasti sinunkin kohdalla ihmiset osaisivat pitää suunsa kiinni silloin, kun sanottavaa ei oikeastaan ole. Jotenkin täytyisi yrittää päästää kaikki toisesta korvasta ulos. Mutta jospas sitä itse sitten osaisi käyttäytyä asiallisesti, kun tietää, miltä väärin sanotut asiat voivat tuntua.
Arokettu.
Rakkaus ja etäisyyden ottaminen - mahdoton yhtälö, jonka vain jotenkin on onnistuttava.. Uusia ihmisiä osaa sitten joskus katsoa sillä tavalla, ja nähdä niitä mahdollisuuksia, mutta tässä vaiheessahan se on kaukana todellisuudesta.
Toivottavasti teillä asiat menisivät kuitenkin paremmin. Onko siihen yhä olemassa mahdollisuus?
hei, jaksamista täältä sinne!
Kiitos Milli.
Post a Comment