Mietin tätä jo pidemmän aikaa. Entinen blogi piti sisällään niin paljon asioita, jotka minun täytyisi pikkuhiljaa jättää taka-alalle. Kaikki se, mitä K:n kanssa yhdessä on koettu, jää muistoihin ikuisiksi ajoiksi. Kaiken sen löydän, kun palaan vuodatuksen sivuille. Sitten kun tahdon. Sitten kun siltä tuntuu. Juuri nyt kuitenkin uskon uuden paikan tekevän hyvää. Tulen edelleen puhumaan ikävästäni. Sillä se on suuri osa minua, jokapäiväistä elämääni. En voi, enkä tahdo, jättää taakseni sitä kaikkea. Jo tämäkin askel - blogin jatkaminen uudessa paikassa - särkee sydäntäni. Vaikka kaikki onkin jo niin konkreettista, silti. Tämä satuttaa yllättävän paljon. Se, että oikeasti jätän ensimmäisen blogini, ja siirryn uuteen paikkaan. Tämä voi olla pieni askel ulkopuolisen silmin, mutta minua tämä satuttaa enemmän kuin olisin itsekään voinut kuvitella..
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
6 comments:
Ehkä tämä ei olekaan niin vaikeaa? :)
Näyttää hienolta tämä sun uusi kotisi, jotenkin valoisalta ja toiveikkaalta! Tänne on kiva tulla, kiitos kun kutsuit :)
Osasithan sie :)
Kiitos, valoisaa ja toiveikasta - juuri sitä sen pitäisikin olla. Kiva kun tulit, ja jätit ihan ensimmäisen kommentin tänne ihan uuteen kotiini :)
Hei Misa, nyt minäkin löysin tänne ja jatkossa käyn varmasti säännöllisesti. Nyt vain tällainen nopea tervehdys. Onnea uudelle blogille! Niin ja uudelle alulle!
Hei Arokettu, kiva kun löysit. Ja tervetuloa takaisin :) Ja kiitos onnesta!
Kyllä tänne varmaan aika moni on löytänyt - tiedoksesi vain, että olet Blogilistan kuuman listan ykkösenä tällä hetkellä! whoaa! :)
Onnea uudelle (blogi)alulle!
Katsos, kiitos tiedosta Sivujkuja. Mulla kun on niin uskollisia lukijoita jotka seuraa perässä :) Eikun ihan oikeasti, hassunhauska pieni juttu kyllä, whoa Misa :D!
Post a Comment