Tuesday, February 5, 2008

Ei tapahdu mitään uutta eikä ihmeellistä. Samaa rataa, sitä josta en välttämättä ihan hirmuisen paljoa nauti. Mutta parhaani teen.

Kuulin, että elämä ei mene hyvin toisaalla. Ja juuri se tässä on, mikä huolettaa. En jaksaisi olla huolesta soikeana, eikä minun oikeastaan kuulukaan. Kunpa olisi vaihtoehtoja ja valta valita. Mutta tämä vie mukanaan.

Joskus unohdan, välillä en muuta mietikään. Olen väsynyt. Välillä kyllästynyt. Aika-ajoin niin yksinäinen etten itsekään usko.

Mutta en aio suunnata muualle kuin kohti niitä onnellisempia hetkiä. Just watch me.

2 comments:

Anonymous said...

Kiitos viestistä. Kunnostauduin ja kommentoin kerrankin. Olen kyllä lukenut jatkuvasti.

Annette Sinclair said...

On tylsää pakertaa eteenpäin, kun tuntuu että tylsyys vie mukanaan. Mutta on se sen arvoista, kohta on kevät ja aurinko :)

-valepukuinen Keksi